sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lammasta, pashaa ja mämmiä


Meillä on jo kauan sitten muodostunut perinteeksi nauttia pääsiäisenä
lammasta neljän sukupolven kesken.

Vuosikausia saimme sukulaispojalta luomulampaan viulun,
mutta viime aikoina olemme joutuneet tyytymään uusseelantilaiseen paistiin.
Siitäkin saa hyvää pääsiäisruokaa, kun tekee kunnon marinaadin.
Sihen kuuluu ainakin öljyä, kahvia, tuoretta roosmariinia,
meiramia, basilikaa, monenlaista pippuria, provencen yrttiä ja muitakin yrttejä
ja valkosipulia ja sitten vielä valkosipulia lisää.

Lampaanpaistin annetaa muhia marinaadissa pari päivää,
välillä käännetään kylkeä ja voidellaan maustelimellä.
Ennen uuniin menoa paisti saa vielä koko joukon valkosipulinkynsiä nahkaansa.

Tänäkin vuonna paisti onnistui todella hyvin.
Alkuruokana nautimme parsaa munakokkelikastikkeen kera.

Jälkiruokana pääsiäisenä on tietysti pasha kahvin kera.
Pashan teko on helppoa: sotketaan sekaisin voita, sokeria,
maitorahkaa, munankeltuaista, vaadotettua kermaa, vaniljasokeria,
sitruunamehua, rusinoita ja mantelirouhetta.
Annetaan seoksen valua kahvisuodattimessa yön yli.


Luuton lampaanpaisti muhii vahvassa maustemarinaadissa pari yötä.

Lautasellinen pääsiäispaistia.

Pashan koristelu on tärkeä nautinnollinen etuoikeus  joukon taiteellisimmalle henkilölle.

Tuhdin pääsiäisaterian jälkeen kävely Helsingin länsirannoilla tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

Munkan rantsun laihoja poppeleita.

Seuriksen silta

Latu vie pimeään Espooseen.
Regatassa on joulu ainainen tai ainakin se kestää ända till påska.

Ja aina välillä on syytä hiljentyä mämmin ääreen.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Köynnösruusu Bleu Magenta - tummat kukat karmiininpunaisesta purppuraviolettiin

 
Kun hankimme netin kautta paljasjuurisen Bleu Magentan taimen,
emme osanneet kuvitella, miten voimakkaasti kasvavan kaunottaren saimme.
 
Bleu Magenta on luokiteltu kestämään Ruotsin kolmosvyöhykkeellä asti
eli nippa nappa Suomen eteläisimmässä osassa.
Jo parin vuoden kuluttua ruusu kasvoi meillä täyteen mittaansa
yli suuren ruusukaaren ja ilahdutti tuhansilla kukilla.
 
Bleu Magentan voimakaskasvuiset piikikkäät oksat kaartuvat jäykkinä.
Niiden sitomisessa saa takuuvarmasti naarmuja käsivarsiinsa.
Kukkien määrä ja kauneus kyllä palkitsevate vaivan ja kärsimykset.
Niitä on ihan valtavasti parinkymmenen kukan kimpuissa.
 
Tuoksuttomien kukkien väri on kiehtova.
Ne ovat syvän tummia ja niissä voi nähdä häivähdyksiä
karmiininpunaisesta purppuraviolettiin.
 
Talvella 2009-2010 Bleu Magenta kärsi monen muun köynnösruusun tavoin.
Keväällä se näytti ihan kuolleelta.
Ehdimme jo ostaa uuden tilalle, mutta kesän aikana vanha yksilömme
virkosi ja on nyt saavuttanut jo entiset mittansa.


 




Kukat ovat kimpuissa, joissa on parikymmentä kukkaa.



Kukkia riittää...

Näkymä Bleu Magenta -kaaren alta.


Kaaren juuressa kasvaa Raubritter, jonka värit sopivat yhteen Bleu Magentan kanssa
 
 
Rosa multiflora 'Bleu Magenta'
 
Van Houtte 1900, Hollanti
Turner Grimson Ramblerin siementaimi
 
Jäykät piikkiset oksat
korkeus yli 3 metriä
kukkii runsaasti pari viikkoa heinäkuun puolivälissä
kukat kimpuissa
väri erittäin tumma:karmiininpunaisesta purppuraviolettiin
lehdet kiiltävät, tummanvihreät, vähän samettimaiset



tiistai 26. maaliskuuta 2013

Jäällä Uutelan ulapoilla

 
 
Kylmästä keväästä on iloa, kun jäät kantavat vielä maaliskuun lopulla.
Kävelimme sunnuntaina Vuosaarenselällä
Aurinkolahden rannasta Skatanniemen kärkeen.
 
Teimme pesän kalliolle, josta oli upeat näkymät kauas ulapalle.
Lähisaarista kaunein oli Huomenlahja.
 
Söimme eväitämme kevätauringosta nauttien.
Palasimme Skatanselän kautta Uutelan luontopolkuja pitkin
hieman harhaillen takaisn jäälle.
 
Matkan varrelle sattui makkarakatos,
jonka loimussa kärvensimme muutaman nakin. 
 
Väkeä oli jäällä paljon liikkeellä.
Ja miksipä ei olisi ollut. Ihana ilma. Aurinkoa ja tyyntä.
 

Aurinkolahden edusta houkutteli ihmisiä ja elikoita.

Pienikin kansalainen taapersi tarmokkaasti isin ja äidin kanssa.

Nuottasaari

Jää oli niin tallottu, että fillarikin kävi menopeliksi.
 
Ja kerrankin on kunnolla tilaa hyppelehtiä!
 
Upea etunoja.
   
Nuottasaaren kärkeä.

Pilkkijöitä ja piski-ihmisiä

Kukkulan kuninkaat.

Huomenlahja. Mistähän saari on saanut niin kauniin nimen?

Pesäpaikkamme



Laiva matkalla kaukomaille, Travemündeen.


Pihlajaluoto.


Varjot lankeavat Skatanlahden puolella.


Minä was here.


 

Kaupunkilaisten kasvimaita Uutelan uumenissa.

Kengän varresta tuli vähän lunta sisään, kun polku loppui.
 
Kevättä!


Sattumoisin repusta löytyi muutama nakki.


Ei talvikunnossapitoa. Siirryimme takaisin turvalliselle jäälle.


Ilta saa. Taivas näyttää uhkaavalta.

Viimeiset hyppelyt kohti auringonlaskua ja kotia.


Auringonkajoa kotipihan koivuissa.

Auringonlaskun katselua sisätiloissa.