torstai 28. toukokuuta 2015

Kuvakirja: Ruusuja keväästä syksyyn



Teimme ruusuaiheisista blogikirjoituksistani kotikäyttöön kuvakirjan.
Siitä tuli aika hieno. Painos juhlavat 4 kpl.

Jotta joku muukin ruusuista kiinnostunut 
(näiden neljän armoitetun lisäksi) voisi selailla kirjaa, 
skannasimme sen kokonaisuudessaan kotisivullemme.

Käy pläräämässä täällä:

Samassa paikassa on myös linkki blogikirjoitusten aikaisempaan kuvakirjaan, 
jossa kerrotaan kesän etenemisestä Kaarron pihalla:
Kukkaloistoa ja sadonkorjuuta.




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Saiman synttärit



Löysin Saima Harmajan runokirjan hyvin nuorena tyttönä 
hämäläisen pienen kirkonkylän kirjastosta. 
Hänen runonsa koskettivat minua syvästi jo ensi kerralla. 
Halusin lukea heti hänen kaikki runonsa. 
Ja luinkin, moneen, moneen kertaan. 
Pian osasin ulkoa kaikki hänen runonsa.

Sain kirjastosta luettavaksi myös Saima Harmajan päiväkirjoja. 
Niistä minulle selvisi hänen järkyttävä kohtalonsa.  
Itkin yksinäni, kun ajattelin, että hän oli kuollut jo 23-vuotiaana keuhkotautiin. 
Saima tuli minulle hyvin läheiseksi. 
En kuitenkaan samaistunut häneen, hän oli ikään kuin hyvä ystäväni.

Elämä on tuonut mukanaan paljon asioita, jotka ovat menneet Saiman edelle, 
mutta hän on jollain tavalla kulkenut mukanani nämä vuosikymmenet. 
Viime vuosina olemme käyneet joissakin Saima Harmaja –seuran tilaisuuksissa. 
Muutamana vuonna olemme värjötelleet Taiteiden yönä 
Haaksirikkoisten patsaan luona sateessa ja tuuulessa kuuntelemassa, 
kun seuran jäsenet ovat lukeneet päiväkirjaotteita otsalampun valossa. 
Yleisöä oli vain kourallinen.

Pari vuotta sitten tuli kuluneeksi sata vuotta Saiman syntymästä. 
Juhlavuonna olikin runsaasti tilaisuuksia, mieleenpainuvin Taiteiden yö Talvipuutarhassa, 
jossa kuunneltiin lattialla istuen päiväkirjaotteita ja Uinuva-yhtyeen esittämiä 
Saima Harmajan runoihin sävellettyjä jazzlauluja.

Saiman syntymäpäivänä 8.5.2015 seura järjesti jo 12. kerran 
hautausmaakävelyn Hietaniemen hautausmaalla. 
Kävelyn teemana oli ”Tämän runon haluaisin kuulla”.  
Väkeä oli tullut mukaan suuri joukko, yli sata henkilöä. 
Lauma vaelteli mainion oppaan, Leena Laakson mukana 
monen runoilijan haudalta toiselle. 
Pysähdyimme haudan ympärille kuuntelemaan 
ko. runoilijan runoa Hellevi Härkösen esittämänä. 
Jokainen muisteltu runoilija sai haudalleen ruusun.



Hietaniemen hautausmaalla
Saima Harmajan syntymäpävänä 8.5.2015



Päivi Istala, Leena-Maija Hurme, Leena Laakso ja Hellevi Härkönen


"Kotimatka pitkä lie, ei vastaantulijaa..."
Erna Tauron sävel tuli väistämättä mieleen runoa kuunnellessa.


Leenalla riitti mielenkiintoisia tarinoita kenestä vaan

Muualle haudattujen muistomerkillä muistelimme mm. Edith Södergrania

Saiman haudalla puhalsi kylmä viima mereltä


Hymy oli herkässä Uuno Kailaan Record-besiinin mainosrunoa kuunnellessa

Viimeisenä kohteena oli Olavi Paavolainen



Voiton päivänä hetki karjalaan jääneen isän muistolle



Taiteiden yö Talvipuutarhassa vuonna 2013


Petra Pälmä ja Nicolas Rehn



Uinuva-yhtye





Heta Keskinarkauksen antaumuksellista tulkintaa





Satavuotisnäyttely Päivälehden museossa vuonna 2013


 



Päivi I

Jenni H

Heta K

Hellevi H

 


Näyttelyn päätöstilaisuudessa 2.2.2014 julkistettiin yleisön parhaaksi valitsema 
Saima Harmajan runo. Se oli odotetusti "Rannalla".

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt –

(17.3.1930)


Taiteiden yö Haaksirikkoisten patsaalla vuonna 2009



Saiman kotitalo

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pieni ruusupaviljonki



Meille on vuosien varrella siunaantunut puutarhaan 
melkoinen määrä köynnösruusuja, kärhöjä, viiniköynnöksiä 
ja muitakin kasveja, jotka tarvitsevat tukirakenteita.

 Suuri määrä kaarista ja orsista 
on tehty teräsharkoista ja raudoitusverkoista.
Ne kestävät vahingoittumattomina vuodesta toiseen. 

Olemme käyttäneet paljon myös luonnonpuuta.
Niistä tehdyt rakenteet ovat kauniita, 
mutta eivät kestä kuin muutaman vuoden.

* * *

Yksi puista kyhätty paviljonki rysähti taas totaalisesti läjään
suureksi kasvaneen alpina-kärhön painosta.
Päätimme tehdä tilalle rautaisen paviljongin.


Siispä ensimmäiseksi matemaatikon aivot eläkeläishyllyltä käyttöön.
Analyyttisen geometrian alkeiden avulla syntyi helposti pohjapiirros, 
josta selvisi, mitkä olisivat 220 cm:n säteisen paviljongin strateegiset mitat.
Harkkojen vakiopituushan on 6 m ja verkon ruutujen koko 15x15cm.


Pienoismalli keittiön pöydällä auttoi hahmoittamista.


Ja sitten rautakauppaan ostoksille.
Joskus olemme tuoneet rautoja kahdella polkupyörällä.
Nyt lainasimme rautakaupan peräkärryä
(jonka kanssa peruuttaminen ei oudokseltaan ollutkaan ihan helppoa).


Rautaharkkojen taivuttaminen kaaren muotoon sujuu meillä jo rutiinilla.
Kaarien päiden paikat oli helppo merkitä maastoon piirroksen avulla.
Homma onnistuikin ihan nappiin.



Paviljonki alkaa hahmottua.



Raudoitusverkko sidottiin harkkoihin kiinni rautalangalla.
Hökötys tuli heti napakan tuntuiseksi.



Koeistunta. hyvältä tuntuu.



Kasaan rullattu alpina odottaa purkamista.


Alkaa olla jo valmista.


Raudat on sidottu toisiinsa vain rautalangoillla.



Pohjalle tehtiin vielä kivetys luonnonkivistä ja vanhoista tiileistä.



Ja dabadabadaa! Valmista tuli.


Materiaaleihin meni noin 50 euroa:
sentin paksuisia teräsharkkoja 9 kpl ja yksi 5 millin raudoitusverkko.
Vähän piti puhkua ja punnertaa, mutta sehän on vain hauskaa.

Paviljonki, jota aloimme jo kutsua Le Petit Trianoniksi, 
kestää varmasti vuosikausia ilman huolta, sans souci.
Samalla systeemillä 40-vuotishääpäivänämme rakennettu Le Grand 
meillä on jo ollut toistakymmentä vuotta.



Valmista tuli vapuksi.
Otetaanpa sen kunniaksi ilta-auringossa hörpyt hyvää simaa!