Pieniä noitia ja isoja tulia

Lankalauantain kesäinen sää oli houkutellut 

Seurasaaren pääsiäistulille paljon lapsiperheitä

ja myös turisteja.

Olimme taas vähän myöhässä.

Virallinen ohjelma oli jo mennyt ohi,

mutta kokko roihusi täysillä edelleen.

Perinteisesti pikku noidat esittivät liikuttavalla tarmolla laulujaan.

Ämyreistä raikui "pittupittu pupujutti kiipet langalle..."

Pääsiäisen kiurunkannuksia

Sillan täydeltä väkeä. Menossa ja tulossa.

Pääsiäismeloja

 

 

 

Pieniä ihmisiä ja pieni kokko.

Pikku noitien jono lauluesitykseen

"Ei kolvia, ei kolvia..."

Isinoita

Paluumatkalla saaren aurinkoisella rannalla.

Auringonlasku Laajalahden selällä.

Yöuimarit

Kotona mämmi maistui hyvältä.

Pääsiäisen kukkia pihalla

Myöhäinen pääsiäinen ja aikainen kevät on sellainen yhdistelmä,

että olemme saaneet nauttia runsaasta kukinnasta pihamaalla.

Monta kertaa pääsiäisenä on potkiskeltu 

lumikokkareita hyisessä räntäsateessa.

Scillat, porsliinihyasintit ja krokukset ovat parhaimmillaan.

Ensimmäiset sinivuokot aukesivat jo kuukausi sitten,

nyt näkyy jo valkovuokon kukkia,

jotka tavallisesti aukeavat vasta äitienpäivänä.

Scilla

Porsliinihyasintti

Krookuksia on paljon.

Sinivuokot jatkavat yhä kukintaansa.

Ensimmäiset valkovuokot

Talventähti (Kiitos valistuksesta multamantalle ja Mikalle!)

Kevätkaihonkukka

Tuoksuorvokki

Metsätulppaani

Kevättähti

Tämä on se ... se ... no se, jonka sipulit ostettiin syksyllä Muhevaiselta. No, se ... se ... äsh.

Jouluruusu 'Merlin'

Valkoinen palloesikko

Onnenpensas

Lehtikuusi

Valkovuokko

Kiurunkannus

Vaeltelevia krookuksia

Puksiaita, aivan vihreänä

Lammikosta lähtee jää tavallisesti vapun tienoilla.

Pääsiäiskukkia keittoön ikkunalla.

Pariisi 1969

Kadonnutta aikaa etsimässä.

Olemme viime aikoina skannanneet vanhoja mustavalkokuviamme.

Niiden joukosta löytyi myös nostalgisia otoksia

ensimmäiseltä Pariisinmatkaltamme.

Puolitoista vuotta sitten muistelin matkaamme tässä blogissa näin:

Ensimmäisen matkamme Pariisiin teimme junalla vuonna 1969. 

Sen muistan hyvin, palaan vieläkin usein ajatuksissani  eksoottisen pitkän junamatkan tunnelmiin.
Jopa vaunuosastomme henkilöt palaavat mieliin.
Matkaan sisältyi paljon jännitystä, odotusta ja toiveita.
Vatsassani möyri silloin nuorin tyttäremme, joka aika ajoin antoi merkkejä olemassaolostaan.
Konkreettisimmin Montparnassen metroaseman portailla, 

kun saavuimme ensimmäistä kertaa maan kamaralle: laatta lensi.
Tervetuloa Pariisiin!

Grand Hotel du Parcin vavahduttavin muisto on yhä käytävän päässä
yhteisessä käytössä ollut kyykkyvessa, jollaisesta olimme vaan kuulleet huhupuheita.
Miellyttävämmistä muistoista tulee mieleen kansallispäivän vietto ja piknikit Bois de Boulogneen.
Armstrong kävi samoina päivinä kuussa, mutta ei se nuorta paria hetkauttanut.  

Pariisin ote matkalaisiin oli tiukka."

Useimmat kuvista on scannattu 6x6-pinnakkaisvedoksista,

joten laatu on mikä on,

mutta tunnelma korvatkoon laadun.

Näkymä hotellihuoneemme Grand Hotel du Parcin ikkunasta

Sivukatu Montparnassen aseman luona. Tällä kohdalla on jo kauan ollut uusi liikerakennus.  

Bul' Mich.

Edgar Quinetin tori

Nykyisen Montparnassen aseman edessä. Aidan takana aseman rakennustyömaa, masussa vauva.

Odéon

 

Rue de Rivoli

Jardin des Tuileries

Jardin du Luxembourg

Place de la Concorde

Ste Marie Madeleine

Rue des Ciseaux

Notre Dame, aina remontissa joltakin osalta.

Louvre

Mona Lisa. No flash!!!!

Milon Venus

Emme vielä tieneet, että seuraavat neljä vuosikymmentä kulkimemme olisi Citroen 2CV.

Pique-nique Bois de Boulognessa.

Montmartren hautausmaa

Kamelianainen

Heinrich Heine

Pakkohan täällä oli käydä

Doisneaun hengessä. Sama paikka, jossa kuuluisa kuva on otettu