perjantai 30. joulukuuta 2016

Rauhallista joulun aikaa



Vuosi alkaa olla jo lopuillaan ja joulunpyhät ovat kohta takanapäin.
Maa on musta, routa sulaa hyvää vauhtia. Lämpöasteita viisi.
Valkeudesta ei ole tänä jouluna kannattanut edes haaveilla.
Ensi viikoksi on ennustettu, että Siperiasta vyöryy tänne hyytävä kylmyys.
Ei olisi tarvinnut. Oi jospa ihmisellä ois kesä ainainen!

Joulunviettomme huipentui jo ties monennen kerran
yhteiseen perinteiseen jouluateriaan. Läsnä oli neljä polvea.
Lahjojen määrä on huventunut vuosi vuodelta,
sillä nuorimmat polvet ovat kasvaneet jo aikamiehiksi
ja vanhin hokee, ettei miul tarvihe yhtää mittää.



Espan valot ovat virittäneet joulun viettoon vuosi vuodelta yhä tyylikkäämmin.



Täysikuu sarvien välissä

Kotipihan kirahvikin kurkottaa kuuta kuusiaidan yli

Pihalle ilmestyi poro ruusupaviljonkiin


Tuomaan markkinat jäivät tänä vuonna meiltä väliin.


Käväisimme Mantan markkinoilla pikaisesti, mutta olivat aika vaatimattomat.



Espa on kaunis päiväsaikaankin.


Joulukonsertteja riittäisi melkein joka illaksi.

Kauniissa Pyhän Laurin kirkossa kävimme hoilaamassa kauneimpia joululauluja.
Selvisi, että makaaberissa varpuslaulussa koditon ei olekaan joulu, vaan onneton varpunen.
Joka on siis pikkubroidi. Pöh!


Joulua odotellessa keittiön ikkunalle kertyy valkoisia kukkia. Kuten aina.


Vanhat vuosikymmenten takaiset joulukoristeet kaivetaan esille.


Tämä olkiseppele on joskus 30 vuotta sitten ollut Stockalla tavaratalossa koristeena.
Siihen on kertynyt pikkukrääsää vuosi vuodelta lisää.

Joulu tuoksuu piparilta

Kirahvimuotti on ollut aina suosituin

Sätkä on sätkä.

Tapanilan torilta käytiin hakemassa taas kaunein joulukuusi.
Kaikki alkaa olla valmista jouluaattona.
Iltapäivällä syödään ohrapuuroa.


Suolaista on siinä monenlaista

Rosollia. Yhdelle sillit erikseen ja toiselle herneet.

Ensimmäistä kertaa elämässämme ostimme valmiit laatikot.
Vähän nolottaa, mutta aikansa voi käyttää muuhunkin kuin perunalaatikon imellyttämiseen.
Eihän ostopöperöitä voi omiin verrata, mutta kukaan ei urputtanut.

Rahkaa, kahvia ja kakkua

Myöhään illalla kävimme muistelemassa omaisiamme.



Joku oli näperrellyt joulunpyhinä pihalle uuden elikon.

... och Gott Nytt År!




keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Aurinkoinen pakkasaamu



Viikko sitten oli syksyn ensimmäinen pakkasyö.
Aamulla puutarha näytti auringon valossa kauniilta.
Lehdet olivat vielä vihreitä,
mutta kevyen huurun peittämiä.
Siellä täällä näkyi syksyn kirkkaita värejä.

Iloa ei kestänyt kauaa,
sillä päivän mittaan viiniköynnösten lehdet varisivat ruskeina.
Piha muuttui ruskeanharmaaksi hämäräksi.

Tässä muutamia aamukävelykuvia: