Ici Paris!

Olemme viettäneet muutaman päivän Pariisissa vuokraamassamme appartementissa.

Luvassa oli hieno näkymä Eiffel-tornille.

Ja toden totta!

Olemme saaneet katsella päivin öin Pariisin kaunotarta

parvekkeelta ja jokaisesta ikkunasta.

Se näkyy alle kilometrin päässä koko komeudessaan.

Tuhannet tuikut välkkyvät tasatunnein viiden minuutin ajan.

Sängystäkään ei tarvitse päätä korottaa nähdäksen Eiffelin

Erityisen ihanaa on nauttia iltapalaa balkongilla Eiffelin kanssa kynttilänvalossa kesän lämmössä.



Juuri äsken ukkospilvi pyyhkäisi ohi Eiffelin.



Ja vasta viikon kuluttua aletaan ajella kotiinpäin.

Viikonvaihteeksi on luvattu helleaaltoa...

Afroditen kuperkeikka

Muutama vuosi sitten rakkauden, kauneuden, sulouden,

hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalattaren, Afroditen,

hymy lumosi meidät Pariisissa.

Oli pakko ostaa pysti kotiin.

Hän matkusti pohjolaan kapsäkissä vaatteiden sekaan pakattuna.

Täällä puutarhasta löytyi sopiva paikka Mediterrannéen alueelta

köynnöshortensian vierestä viiniköynnösten katveesta.

Erään talven Afrodite vietti urheasti pakkasessa.

Muutama päivä sitten Afrodite kiepsautti tuntemattomasta syystä voltin jalustaltaan.

Hypyn jälkeen hän alkoi muistuttaa kolleegaansa Milon Venusta.

Mutta eipä hätää!

Kaksi kättä ja Plastic padding saivat ihmeitä aikaan.

Tulos oli hieno.

Afrodite pääsi takaisin tutulle paikalleen odottelemaan viinirypäleiden kypsymistä.

Ensi joulun hän luultavasti viettää jälleen koristeiden kuningattarena kuistin lämmössä.

Ampparien invaasio

Olemme vuosikausia pyydystäneet ampiaiset, kimalaiset

ja muut kärpästä suuremmat pörriäiset lasin ja pahvin avulla kuistin ikkunoista

ja päästäneet ne vapauteen liihottelemaan ja puutarhaan uurastamaan.

Niin tänäkin vuonna.

Mutta viime aikoina ampiaisia on pörrännyt kuistilla totuttua enemmän

niin paljon että aamukahviakaan eí voi rauhassa nauttia.

Syykin selvisi.

Kuistin ulkoseinässä olevan pienen reiän luona kävi vilkas trafiikki.

Mitta tuli täyteen.

Ryhdyimme pontevasti puolustamaan kotirintamamme rauhaa.

Jostain tuli loistava neronleimaus panna pesän suu tukkoon.

Se oli virhe.

Otukset hermostuivat ja pörräsivät entistä enemmän.

Kun ne eivät päässeet ulko-ovesta kotiinsa,

ne yrittivät kuistin sisäpuolelta.

Katto kuhisi vihollisista.

Yksi pääsi pistämään otsaan, mutta onneksi pahoja oireita ei tullut.

Siirryimme suoraan toimintaan.

Vastoin eettisiä arvojamme ostimme myrkkysuihketta.

Suitsutukset tehosivat.

Sielu on paatunut ja rukkaskäsi on litsannut

henkitoreissa olevia amppareita jo sadoittain.

Muutamien kymmenien maallinen siipeily on päättynyt

kantapään alle.

Näky oli kuin Raatteen tiellä.

Kuollut amppari paras amppari.

Rauha on palannut kuistille ja aamukahvi maistuu taas.

Olisiko jollain kokemusta amppareiden eliminoimisesta inhimillisemmin keinoin,

kysyy nimim. "luonnon sopusointua rakastava"

Kesäpäivä mustikkametsässä

Eilen samoilimme päivän metsässä ja päädyimme vanhoille mustikka-apajillemme.

Loikoilimme rantakallioilla nauttien makoisista eväistä.

Tietysti pulpahdimme myös raikkaaseen veteen.

Sää oli kesäisen lämmin.

Nautimme luonnon rauhasta, eikä koko päivänä näkynyt metsässä ristin sielua.

Paikat ovat meille tuttuja jo 50-luvulta lähtien.

Ennen samoilla paikoilla saattoi tavata tuttuja ja tuntemattomia vaeltajia.

Tuntuu siltä, että vain harvat käyvät enää marjametsässä.

Miksihän?

Palasimme kotiin korit puolillaan kauniita meheviä mustikoita.

Kanttarellejakin löytyi kotitarpeeksi. 

  

  

Ainakin saatiin kädet (ja posket) punaisiksi.

Perkaaminen kävi leikiten marjanpuhdistussiivilän avulla.