lauantai 2. toukokuuta 2015

Pieni ruusupaviljonki



Meille on vuosien varrella siunaantunut puutarhaan 
melkoinen määrä köynnösruusuja, kärhöjä, viiniköynnöksiä 
ja muitakin kasveja, jotka tarvitsevat tukirakenteita.

 Suuri määrä kaarista ja orsista 
on tehty teräsharkoista ja raudoitusverkoista.
Ne kestävät vahingoittumattomina vuodesta toiseen. 

Olemme käyttäneet paljon myös luonnonpuuta.
Niistä tehdyt rakenteet ovat kauniita, 
mutta eivät kestä kuin muutaman vuoden.

* * *

Yksi puista kyhätty paviljonki rysähti taas totaalisesti läjään
suureksi kasvaneen alpina-kärhön painosta.
Päätimme tehdä tilalle rautaisen paviljongin.


Siispä ensimmäiseksi matemaatikon aivot eläkeläishyllyltä käyttöön.
Analyyttisen geometrian alkeiden avulla syntyi helposti pohjapiirros, 
josta selvisi, mitkä olisivat 220 cm:n säteisen paviljongin strateegiset mitat.
Harkkojen vakiopituushan on 6 m ja verkon ruutujen koko 15x15cm.


Pienoismalli keittiön pöydällä auttoi hahmoittamista.


Ja sitten rautakauppaan ostoksille.
Joskus olemme tuoneet rautoja kahdella polkupyörällä.
Nyt lainasimme rautakaupan peräkärryä
(jonka kanssa peruuttaminen ei oudokseltaan ollutkaan ihan helppoa).


Rautaharkkojen taivuttaminen kaaren muotoon sujuu meillä jo rutiinilla.
Kaarien päiden paikat oli helppo merkitä maastoon piirroksen avulla.
Homma onnistuikin ihan nappiin.



Paviljonki alkaa hahmottua.



Raudoitusverkko sidottiin harkkoihin kiinni rautalangalla.
Hökötys tuli heti napakan tuntuiseksi.



Koeistunta. hyvältä tuntuu.



Kasaan rullattu alpina odottaa purkamista.


Alkaa olla jo valmista.


Raudat on sidottu toisiinsa vain rautalangoillla.



Pohjalle tehtiin vielä kivetys luonnonkivistä ja vanhoista tiileistä.



Ja dabadabadaa! Valmista tuli.


Materiaaleihin meni noin 50 euroa:
sentin paksuisia teräsharkkoja 9 kpl ja yksi 5 millin raudoitusverkko.
Vähän piti puhkua ja punnertaa, mutta sehän on vain hauskaa.

Paviljonki, jota aloimme jo kutsua Le Petit Trianoniksi, 
kestää varmasti vuosikausia ilman huolta, sans souci.
Samalla systeemillä 40-vuotishääpäivänämme rakennettu Le Grand 
meillä on jo ollut toistakymmentä vuotta.



Valmista tuli vapuksi.
Otetaanpa sen kunniaksi ilta-auringossa hörpyt hyvää simaa!


7 kommenttia:

  1. Voi että tahtoo tuommosen! Käytiin Kasvihuoneilmiössä katsastamassa satojen eurojen paviljonkeja, jotka vaikuttivat harmillisen hentoisilta. Tuollaista kunnon rautaa se olla pitää, eikä mitään ohutta putkea!

    VastaaPoista
  2. Hieno! Kiitos vinkeistä. Mies on luvannut rakentaa köynnöstunnelin mulle ko. tarpeista.

    VastaaPoista
  3. On hienosti toteuteuttu ja muutenkin mahtava idea!

    VastaaPoista
  4. Hei! Hienon näköinen. Kiinnostaisi tehdä samantyyppistä. Miten ihmeessä saatte harkkoja taivutettua? Onko jotain kikkaa jonka voisi jakaa? Kiitos paljon jo etukäteen :)

    VastaaPoista
  5. Käännynpä tuon "voimamiehen" puoleen. Taivuttelu on taitolaji, luulisin. Hän sanoo, että harkkoa ei saa taittaa mutkalle, sillä sen oikaiseminen on vaikeaa. Olen nähnyt hänen painavan jalalla harkon toista päätä ja kurkottavan toiseen päähän käsillään ja taivuttavan raudan loivalle kaarelle. Sitten hän kääntää kaaren oikeaan asentoon, seisoo sammakkona (tai hämähäkkinä) sen alla ja muotoilee kaaren sopivan kokoiseksi. Joskus olemme tehneet ison shapluunan naulaamalla lankkuihin isoja nauloja.

    VastaaPoista
  6. Harkko? Tarkoitatkohan kankea? Harkko on yleensä suorakulmainen rakennuskappale, esim. lecaharkko.

    VastaaPoista