perjantai 1. huhtikuuta 2022

Omaishoitajan päiväkirja



Jan Vapaavuori on ollut Olympiakomitean puheenjohtajana
viime päiviä näkyvästi esillä julkisuudessa vähemmän mairittelevassa valossa.
En ihmettele yhtään, sillä omien kokemusteni perusteella
Jan Vapaavuori on häikäilemätön pyrkyri,
joka ei kanna vastuuta tekemisistään eikä tekemättä jättämisistään.

Olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vapaavuoreen 6.2.2018. 
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti,
kun siellä hylättiin 2.2.2018 vaimolleni tehty omahoitotarvikemääräys
vaatimalla ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssia. 
Kyselin silloin päätöksen perusteluja sosiaali- ja terveystoimialasta
vastaavalta apulaispormestarilta Sanna Vesikansalta.
Lähetin kirjeestäni kopion myös Vapaavuorelle,
joten hän sai tiedon kaupungin laittomasta toiminnasta jo silloin. 

Kun asia ei edennyt lähetin Vapaavuorelle henkilökohtaisen kirjeen 28.5.2018.
Vetosin siinä voimakkaasti, että hän puuttuisi kaupungin laittomaan toimintaan, 
sillä hänhän vastaa virkavastuullaan koko kaupungin toiminnasta
ja nimenomaan myös siitä, että toiminta noudattaa kaikilta osin tarkalleen lakia. 
Vapaavuori ei noteerannut kirjettäni lainkaan.

Olen lähettänyt hänelle näiden neljän vuoden aikana useita samansisältöisiä kirjeitä,
mutta niillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta.
Vapaavuori on saanut vaatimuksia kaupungin laittomuuksien korjaamisesta
myös kaikilta ylimmiltä laillisuutta valvovilta viranomaisilta:
Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä,
Valviralta ja Helsingin hallinto-oikeudelta.
Vapaavuori ja Helsingin kaupungin johtajat ylipäätään ovat vähät
välittäneet valvontaviranomaisten lausunnoista tai vaatimuksista.
Vasta apulaisoikeusasiamiehen poikkeuksellisen rankka langettava
päätös 4.11.2021 sai aikaan muutosta kaupungin päättäjissä.


Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan
"Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Virkavastuupykälän 118 §:n mukaan
"Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa
virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön
lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi,
on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen
sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä
tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Helsingin kaupunki ei ole perustuslaista piitannut.
Erityisesti entinen ja nykyinen pormestari ovat suhtautuneet asiaan ylimielisesti,
mutta virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa, 
joten vielä on aikaa saattaa lainrikkojat vastuuseen.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa,
jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään,
on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun.
Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea,
miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten
ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti,
välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti.
Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa
ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon
ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 

Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies kirjoitti langettavassa päätöksessään 4.11.2021,
että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista
pyytää kantelijalta virhettä anteeksi.
En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista
olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi.
Oikea anteeksipyytäjä on Jan Vapaavuori, 
joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta.
Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. 

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä,
joilta on myös lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi
ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista.
Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä
koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 


Kun tämä touhu alkoi heti alkuunsa mennä ihan oudoksi,
aloin pitää tarkkaa päiväkirjaa, johon kirjasin kaikki tapahtumat
ja asiakirjat siltä osin kuin ne eivät ole salaisia.

Koko neljän vuoden päiväkirja on netissä osoitteessa

Käy lukemassa ja ihmettelemässä,
miten Helsingin herrat kohtelevat kaltoin ja ihmisarvoa alentaen
avutonta puolustuskyvytöntä vakavasti sairasta vanhusta
ja hänen väsynyttä omaishoitajaansa!

Mielellään voit jakaa linkkiä, sillä ihmisten on hyvä tietää,
mitä Helsingin byrokratian hämärissä kammioissa tapahtuu 
ja miten raukkoja pikkuhitlereitä päättäjämme ovat.
Oikeusvaltiossa kukaan ei saa joutua tällaista sietämään.

Rivien välistä varmaan selviää myös,
miksi Kaarron ruusutarha on päässyt nukahtamaan Ruususen uneen.

kajo






tiistai 23. marraskuuta 2021

Samettisumakki (video)



Tänä syksynä samettisumakkimme Rhus typhina tuotti paljon iloa.

Puu on jo parikymmentä vuotta vanha.
Läheskään joka vuonna se ei koreile syysväreissä, 
mutta tänä vuonna se on suorastaan hehkunut.

Lehdet alkoivat saada väriä jo syyskuussa.
Kauniin syysväriset lehdet pysyivät puussa marraskuun alkupäiville saakka,
kun kaikki muut lehtipuut olivat jo paljaina. 

Samettisumakkimme kasvaa pihalammen reunalla
erittäin köyhässä hiekkamaassa.
Se ei ole koko aikana kärsinyt minkäänlaisia talvivaurioita.
Korkeutta on yli neljä metriä.
Muutamia versoja on ilmestynyt monien metrien päähän.


Oikealla näkyy yksi punertavista poikasista






Aurinkoisena tuulisena päivänä sumakki oli iloinen näky.


Maa lammen rannalla on pelkkää hiekkaa metrien syvyydeltä.
Tonttimme on vanha hiekkakuoppa.



Samettisumakki oli pitkään ainoa väriläiskä pihallamme.




Ja lopuksi pieni videonpätkä


 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Melko hyvä viinivuosi

Viiniköynnökset eivät kärsineet ollenkaan kuluneen kesän helteistä.

Päinvastoin. Ne kasvoivat hurjasti heinäkuun aikana.
 Juuret ovat yli pari vuosikymmentä vanhoissa köynnöksissämme niin syvällä,
että ne saavat hyvin vettä helteelläkin.

Elokuun alussa piti ryhtyä kesäleikkaukseen,
jotta tertut saavat tarpeeksi aurinkoa.





Ensimmäiset Valiant-viinin rypäleet alkoivat saada väriä jo elokuun puolella.



Zilgat olivat korjuukypsiä syyskuun alussa.







Valiantit kypsyvät vähän myöhemmin.
Ja Nordicat parin viikon kuluttua.






Viime viikonvaihteessa kaikki rypäleet olivat tarpeeksi kypsiä, 
joten ryhdyimme viininkorjuuseen: Weinlese 2021.




Tänä vuonna tuli neljä pyykkikorillista, noin 50 kiloa.
Joskus olemme saaneet enemmänkin, mutta olemme tähän tyytyväisiä.




Tertut murskataan ensin mössöksi.



Sitten puristetaan mehuksi.




Mehu alkaa käydä jo parin päivän päästä,
joten se on pastöroitava eli kuumennettava 78 asteeseen pikimmiten.
Pullotettuna mehu säilyy vuosikausia.

Ai viiniäkö? Ei meillä. Emme dokaa ja olemme siitä iloisia.

Tässä vielä pieni videonpätkä.



lauantai 14. elokuuta 2021

“Le plus grand des trois, c’est l’amour”



Tasan 60 vuotta sitten 13.8.1961 rakennettiin Berliinin muuri. Se ei kauaa kestänyt, vaan mureni jo aikoja sitten.
Maailmassa tapahtui samana yönä paljon tärkeämpiä ja kestävämpiä asioita. Katseemme kohtasivat edellisenä iltana Kauklahdessa Björkhagenin tanssilavalla ja samalla leimahti liekkeihin Suuri Rakkaus, joka ei ole sammunut tippaakaan 60 vuotena. Päinvastoin.

Kaksi viikkoa tapaamisemme jälkeen lähdimme lomamatkalle isovanhempieni luokse Parikkalaan. Otimme itsestämme ensimmäisen yhteisen valokuvan 26.8.1961 Imatrankosken partaalla.


Juhlistimme vuosipäiväämme 12.8.2021 samassa paikassa
tanssimalla Imatrankosken sillalla Violetta Parran Gracias a la vidaa hyräillen.

Le plus grand de tous est l'amour!


Viimeisimmät 45 vuotta olemme eläneet rakkaassa Kaarrossamme, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta.
Klikkaamalla tätä näet, mitä kaikkea on tapahtunut puutarhassa näiden vuosikymmenien aikana.



 

perjantai 13. elokuuta 2021

Stanwell Perpetual

 

Stanwell Perpetual on Lontoon läheltä Stanwellin ruusutarhasta
 ruusunjalostaja Leen vuonna 1838 löytämä spinosissimaruusu,
juhannusruusujen ryhmään kuuluva.

 Tuntematon syysdamaskonruusu (bifera) x Rosa pimpinellifolia.

 

Korkeus 150 (meillä yli pari metriä).

 

Tuoksu jumalainen – no, ainakin melkein.

Voimakkaasti kerrotut kookkaat kauniit kukat ovat aluksi vaaleanpunaisia,
mutta vaalenevat vanhetessaan.

Varret alkuvuosina rennot, mutta myöhemmin tanakat, inhottavan piikkiset.

 

Nimensä mukaisesti tämä ruusu kukkii heinäkuun alusta
pitkään syksyn pakkasiin asti.


 Ostettu vuonna 2003 Järvenpään pihapalvelusta Haarajoelta.

Toinen komea juurakko ostettiin vuonna 2005 Meikun rosariumin lopetushuutokaupasta,
mutta se osoittautuikin Linnanmäen kaunottareksi. Ei ollut takuutaimi.


Oksien päät saattavat vähän paleltua, mutta ruusu selviää hyvin talvesta.

Kaiken kaikkiaan yksi ehdottomista ruususuosikeistamme.



























s

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Graham Thomas

 


Graham Thomas on englantilaisen David Austinin
vuonna 1983 jalostama englantilainen ruusu.
’Charles Austin’ x (’Iceberg’ x tuntemattoman englantilaisen ruusun siementaimi).



Korkeus meillä 100 cm, etelän mailla voidaan kasvattaa köynnösruusunakin.
Tuoksu voimakas ja miellyttävä.





Kukkii runsaasti suurin kukin heinäkuun alkupäivistä pakkasiin saakka.


Kauniinmuotoinen pensas, vankat vähäpiikkiset varret.

Koristeelliset kiiltävät lehdet.

 

Kärsii pahasti talvesta, mutta ei huolta: kasvaa täyteen mittaansa,
vaikka näyttäisi vielä kesäkuun alussa menetetyltä.

Täytyy vaan istuttaa syvään.

 

Vanhemmiten kukka aukeaa kokonaan ja väri vaalenee.
 

Jatkuvassa sateessa saattaa kalveta ja tulla punapilkulliseksi (2007).

Graham viihtyy hyvin naapurinsa Winchester Cathedralin monenväristen kukkien seassa.

Graham Stuart Thomas (1909-2003)
oli kiitetty ja runsaasti palkittu englantilainen ruusuguru.

Hän julkaisi monta ruusukirjaklassikkoa,
mutta oli myös maalari, valokuvaaja, runoilija ja muusikko.
Thomas vaikutti paljon siihen,
että vanhojen ruusujen harrastus lähti nousuun Brittein saarilla – ja muuallakin.
 

Ostettu vuonna 2003 Sofianlehdosta.
Börje Fri kehui Graham Thomasia myydessään,
että se on kautta aikojen paras keltainen ruusu.

Eipä juuri liioitellut.