torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu kaikille

 
 
Tämä joulu jää muistoihin siitä,
että hankien hohdosta ei ollut tietoakaan.
Vettä on tullut päivittäin,
eikä aurinkoa ole näkynyt aikoihin.
 
Mutta eihän joulun tunnelma saa olla säistä kiinni.
Samat kauniit muistot valtaavat mielen joka joulu.
Vuosikymmenten aikana on syntynyt omia jouluperinteitä,
joita noudatetaan tinkimättä.
 
Jouluateria nautitaan rauhallisesti neljän polven voimin.
Kinkun nimi on aina Reiska,
juomana omaa omppumehua.
  
 
 
 
Joulun merkkejä alkoi näkyä jo pari viikkoa ennen joulua.
Jouluruusulla on tarkka sisäinen almanakka.
 
Valkoiset amaryllikset kuuluvat joulun odotukseen.
 
 
Muutamaa päivää ennen aattoa perinteinen käynti periteisillä joulumyyjäisillä Vanhalla.

Stokka

Espa

Sofiankatu

Tuomaan markkinoilla oli rauhallista. Ei metrilakua, lörtsejä eikä Puruveden muikkuja.


 
Joulusiivous alkaa olla tehty.
 
Afrodite pyrki sateesta katon alle kuistille.
Sinne hänet otettiin taas ilomielin koristamaan sekalaista kasvijoukkoa.
 

Joulupuu on koristettu...
 
Jouluruusu avasi nuppunsa pihalla aatonaattona

Jouluaterian aluksi graavilohta, kaviaareja, silliä, sillikaviaaria yms.

Seuraavana vuorossa rosolli. Herneet, sillit ja sipulit eri kipoissa, kun kaikille eivät käy samat ainekset.
Ateria jatkui Reiskan ja laatikoiden kimppuun käyden.
Jälkiruokana luumurahkaa ja kahvia.
 
 
Lahjojen jaon jälkeen käynti haudoilla läheisiä muistellen ja kunnioittaen.
  
Kuusen kynttilät (=ledit) saavat valaista olohuonetta koko yön.
  
 

Ulkona jaksaa vahtia yötä päivää vanha ystävämme Kivahri.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kukkia talvisydämellä

 
Ulkona pimeässä ja kylmässä säässä
ei ole saanut nauttia kukista pitkään aikaan.
Viime päivinä keittiön ikkunalaudalle on ilmestynyt kauniita valkoisia kukkia.
Valkoisia tietysti, koska se on ehdoton lempivärini.
 
Orkideoista on iloa moneksi viikoksi,
jouluruusut pääsevät kukittuaan jatkamaan elämäänsä ulkona.
Leikkoruusut kukoistavat vain lyhyen ajan.
Tätä sommitelmaa katsoessa mieli on virkistynyt monta kertaa.
 
 
 

 
 
 


 

 
Yksi retuliinikin mahtuu valkoisten joukkoon.
 
 
Joulun lähestyessä
ikkunalaudoille ja pöydille ilmestyy myös amarylliksiä,
uusia ja vanhoja.
 



 
Vanhojakin orkideoita olemme (vihdoin) saaneet kukkimaan uudestaan.
 


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pihatie on hiljainen

 
 
Hiljainen on pihatie,
Joka kerran sun naurustas raikui.
Hiljainen on pihatie,
Jolla ennen sun laulusi kaikui.
Se oli silloin, mutta nyt
 Ilmakin lienee kylmennyt.
 Pihatie on hiljainen,
Niin hiljainen.
 (Lämmin kiitos Puistolan suurelle pojalle Repelle)
 
 











maanantai 25. marraskuuta 2013

Pakkasaamu jokirannassa

 
Aurinkoisena pakkasaamuna lokakuun lopulla
ihastelimme jokivarren kuulaita näkymiä.
 
Maa oli vielä huurussa kylmän yön jälkeen,
mutta aurinko lämmitti jo kirkkaalta taivaalta.
 
Matkalla näimme syksyn ensimmäisen tilhiparven,
jolle riitti pakkasenpuremia marjoja metsikön puissa.
 
 Vastarannan puut ja heinikot heijastuivat tyyneen veteen. 
Ihanaa, kun kodin lähellä on näin kaunis kävelyreitti!
 
 
 

 







 


 


 
 

 
Ja vielä viimeisen ja ensimmäisen kuvan näkymät tänä aamuna: