Tämä joulu jää muistoihin siitä,
että hankien hohdosta ei ollut tietoakaan.
Vettä on tullut päivittäin,
eikä aurinkoa ole näkynyt aikoihin.
Mutta eihän joulun tunnelma saa olla säistä kiinni.
Samat kauniit muistot valtaavat mielen joka joulu.
Vuosikymmenten aikana on syntynyt omia jouluperinteitä,
joita noudatetaan tinkimättä.
Jouluateria nautitaan rauhallisesti neljän polven voimin.
Kinkun nimi on aina Reiska,
juomana omaa omppumehua.
 |
Joulun merkkejä alkoi näkyä jo pari viikkoa ennen joulua.
Jouluruusulla on tarkka sisäinen almanakka. |
 |
| Valkoiset amaryllikset kuuluvat joulun odotukseen. |
 |
| Muutamaa päivää ennen aattoa perinteinen käynti periteisillä joulumyyjäisillä Vanhalla. |
 |
| Stokka |
 |
| Espa |
 |
| Sofiankatu |
 |
| Tuomaan markkinoilla oli rauhallista. Ei metrilakua, lörtsejä eikä Puruveden muikkuja. |
 |
| Joulusiivous alkaa olla tehty. |
 |
Afrodite pyrki sateesta katon alle kuistille.
Sinne hänet otettiin taas ilomielin koristamaan sekalaista kasvijoukkoa. |
 |
| Joulupuu on koristettu... |
 |
| Jouluruusu avasi nuppunsa pihalla aatonaattona |
 |
| Jouluaterian aluksi graavilohta, kaviaareja, silliä, sillikaviaaria yms. |
 |
Seuraavana vuorossa rosolli. Herneet, sillit ja sipulit eri kipoissa, kun kaikille eivät käy samat ainekset.
Ateria jatkui Reiskan ja laatikoiden kimppuun käyden.
Jälkiruokana luumurahkaa ja kahvia. |
 |
| Lahjojen jaon jälkeen käynti haudoilla läheisiä muistellen ja kunnioittaen. |
 |
| Kuusen kynttilät (=ledit) saavat valaista olohuonetta koko yön. |
 |
| Ulkona jaksaa vahtia yötä päivää vanha ystävämme Kivahri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti