Omppuja , omppuja, omppuja...

Tänä vuonna saatiin omppuja aivan tuhottomasti.

Meillä on joitakin yli satavuotiaita omppupuita, joiden lajikkeista ei ole tietoa.
Täällä alueella kuuluu viime vuosituhannen alussa kulkeneen
joku kamreeri Lehtinen, joka osasi ympätä oksia.
Niinpä meillä jokaisessa vanhassa puussa eri lajikkeita eri oksahaaroissa. 

Olemme itsekin ostaneet muutaman puun.

Parikymmentä vuotta sitten hankittu Greenman on jäänyt leikkaamatta

ja se on kasvanut valtavan isoksi. Puu on vähän oikutteleva,
Viime vuonna siinä oli tasan kaksi omenaa.
Tänä vuonna vähintään 2 000, varmaan paljon enemmänkin.
Omput ovat hyvän makuisia, mutta eivät kovinkaan kestäviä.
Ne myös vahingoittuvat helposti, kun putoavat kovalle maalle. 

Olen tehnyt vähän hilloa ja mehua tuli kahdeksan ämpärillistä,
mutta suurin osa omenoista on mennyt kompostiin.
Mustarastaat ovat nokkineet innolla maahan pudonneita.

Meillä on unkarilaisilta viininviljelijäystäviltä saatu kunnollinen mehupuristin,
mutta sen käyttö on käynyt vanhuksen voimille ylivoimaiseksi.
Ostin kesällä uuden puristimen, johon voimat riittävät hyvin.
Siihen mahtuu kerrallaan pari ämpärillistä mursketta ja mehua tulee puoli ämpärillistä.
Vanha teräksinen murskain toimii vielä erinomaisesti.

Puristettu mehu ei säily kauaa sellaisenaan, vaan se on pastöroitava pian.
Se käy helposti 10 litran kattilassa, kun kuumentaa mehun 78 asteeseen
(sama kuin kypsän sianlihan).

Hillot ja mehut on viety jo kuukausi sitten
kuistin alla olevaan holvikellariin, jossa ne säilyvät hyvin.
Viinirypäleetkin on korjattu, mutta sato oli surkea.
Saattaa johtua siitä, että keväällä leikkasin ympäri pihaa levinneet köynnökset tosi rajusti.
Ero on suuri menneisiin vuosiin, sillä esimerkiksi
vuonna 2014 saimme 80 kiloa rypäleitä.

kajo