Olemme viime aikoina skannailleet digimuotoon
valtavan määrän vanhoja kuvia, negoja ja dioja.
Laatikoiden pohjilta on löytynyt kuvia, jotka olivat jo unohtuneet,
negoja, joiden kuvia ei ollut koskaan kehitetty
ja dioja, joita ei ollut katseltu vuosikymmeniin.
Vanhoja muistoja palaa niiden myötä mieleen.
Olemme asuneet Kaarrossa jo yli neljä vuosikymmentä.
Tuli mieleen kerätä kuvia näiltä vuosikymmeniltä aikajärjestykseen
ja ihmetellä, mistä aloitimme ja mitä kaikkea
olemme puuhailleet täällä pihallamme.
* * * * *
1976
Ostimme Kaarron tilan syksyllä 1976.
Ihastuimme Terijoelta vuonna 1921 siirrettyyn huvilaan heti,
vaikka tiesimme, että remontti veisi aikaa ja voimia.
Ihastuimme Terijoelta vuonna 1921 siirrettyyn huvilaan heti,
vaikka tiesimme, että remontti veisi aikaa ja voimia.
Talo oli surkeassa kunnossa ja piha oli aivan hunnigolla.
Olimme nuoria. Ei pelottanut, vaikka meillä ei ollut juurikaan
kokemuksia talon kunnostamisesta eikä puutarhahommista.
Eikä rahaa.
Alkuvaiheistamme löytyy seikkaperäisiä kirjoituksia kotisivulta:
Ensimmäisenä talvena raivasimme sisätiloja asuttavaan kuntoon |
1977
Keväällä lumien sulettua alkoi paljastua, miltä piha näytti.
Huhhuh!
Pihalla ollut luonnonlampi oli kuivunut
ja edelliset asukkaat olivat käyttäneet sitä kaatopaikkana-
Täytimme osan kuopasta ja tasoitimme alueelle nurmikon.
Raivasimme pihan perän ryteikköä ja perustimme kasvimaan.
Nurmikkoalue näytti meistä hienolta |
Ensimmäiset hyötykasviviljelmät pihan perällä |
Tulihan siitä nurmikko. Tuleva pihalampi oli vielä pelkkä kuoppa. |
1978
Edellisen vuoden lopulla alueelle vahvistettiin asemakaava.
Kaarron tilasta tuli Helsingin kaupungin tontti numero se ja se.
Meille se tarkoitti paljon mukavuuksia,
sillä pääsimme liittymään kaupungin vesi- ja viemäriverkkoon.
Tosin näistä pääsimme nauttimaan vasta loppuvuonna.
Kasvimaata laajennettiin ja paranneltiin.
Saimme jo aika mukavan sadon,
jonka korjasimme kuistin alla olevaan holvikellariin.
Pakko oli ollakin vähän omavarainen,
sillä olimme aika tiukoilla
Ryytimaa. Ruohosipulit kasvavat vieläkin samassa paikassa. |
Aika hyvä sato amatööreille, tai mehän olimme jo puoliammattilaisia. |
1979
Aloimme jo tottua omakotitaloelämään.
Remontoimme taloa sisällä itsellemme sopivammaksi.
Ulkona pääsimme tekemään jo muutakin kuin pelkkää hyötytarhaa.
Kaupunki tarjosi meille polttopuita myrskyn jälkeen.
Myyjä ei oikein osannut sanoa, missä tontin raja menee.
Näkyihän se rajapyykeistä. Istutimme rajalle maantien poskesta repimiämme kuusia.
|
Oi tuota aikaa nuoruuden...
Meidät on rakennettu muistoista ja kokemuksista. Siksi olemme nyt tällaisia. Kiitos kun pääsee teidän muistojen matkalle mukaan!
VastaaPoistaEi samaksi paikaksi uskoosi.
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoinen postaus. Muutosta on tapahtunut.
VastaaPoistaKyllä ihminen on ihme toimissaan! Kuinka paljon olettekaan tehneet työtä! Näkyvää työtä! Kaunistusta! Siitä se ihmisen onni syntyy. Me olemme luojia. Oman onnemme luojia.
VastaaPoista