Lunta odotellessa

Taas on ollut melko lämmin syksy.

Muutama päivä sitten kaikki näytti vielä vihreältä.

Zilga- ja Valiant-viiniköynnökset ovat peittäneet oksiensa alle

laajan alueen ulkosaunan pergolan ympärillä

Eipä uskoisi, että nämä köynnökset leikattiin kevättalvella rajusti.

Kesäleikkauskin on yritetty hoitaa mahdollisuuksien mukaan.

Nyt on ollut parina yönä pientä pakkasta

ja viiniköynnösten lehdet varisivat heti ruskeina maahan.

Sadonkorjuut on hoidettu.

Omenoita tuli paljon, viineistä suuri osa meni sivu suun.

Hyötykasvimaa on tavan mukaan hunnigolla.

Tomaatit tippuvat mätinä kasvihuoneessa,

kun pihan perälle on niin pitkä matka.

Lapanen on lähtenyt monta kertaa käsistä taimitarhoja kierrellessä.

Mutta mitä välii. C'est la vie!

Suurin saavutus syksyllä oli saunan taustan raivaaminen.

Nyt sieltä pääsee jopa kävelemään läpi.

Talvi saa meidän puolestamme tulla, vaikka ei sitä ole ikävä.

Parempi ajatella, että puolen vuoden kuluttua on melkein vappu.

Onhan tuolla näköjään muutama sata sipulia odottamassa

vielä maahan kaivamista. Ehtiihän tässä.

Talvisuojauksiakin pitäisi tehdä, mutta ne saavat jäädä.

Ei niitä ole enää tehty moneen vuoteen.

Herkkähipiäiset kasvit roudataan talveksi pihasaunan lauteille.

Muut saavat yrittää pärjäämistä ulkona.

Viiniköynnöksiä aiotaan saksia vielä ennen pakkasia.

Talo elää tavallaan, lumi tulee ajallaan (jos tulee).

Kumpikin omallaan.

Muutama viikko sitten oli pihalle kertynyt jostain aikamoinen määrä istutettavaa. Taas.

Koristeomenapuu vaikeuksissa

 Ikivanha lähes satavuotias valtavan suuri koristeomenapuu,

joka ulottuu yli talon korkeudelle

kukki keväällä komeammin kuin koskaan.

Se tiesi myös paljon hedelmiä. Liikaa.

Kesän aikana latva taittui ja molemmilta puolilta

rojahti alas viisimetrinen oksa.

Joku fiksumpi olisi varmaan harventanut lehvistöä ajoissa.

Näillä aamuilla ei kymmenessä metrissä keikkuminen

oikein enää onnistu.

Savotan jälkeen paljastui laajat alueet perennapenkkiä,

johon nyt pääsi mukavasti valoakin.

Pantiin alue uusiksi. Istutettiin monta mielenkiintoista kasvia.

Hyvä omppuvuosi

Omenoita tuli tänä vuonna valtavasti.

Paljon jäi hyödyntämättäkin, sillä edelleen tulee älyttömästi muumioita,

vaikka kuinka koetamme hävittää niitä.

Suuri määrä kesäomenoita meni piloille ennen aikojaan.

Mehua saatiin silti lähes 100 litraa. 

Homma sujuu jo aika rutiinilla.

Myöhästynyt Weinlese

Viinisato näytti lupaavalta.

Sadonkorjuu viivästyi kuitenkin niin paljon,

että osa rypäleistä ehti mennä lintujen suihin.

Lempparilinnuille mustarastaille ja punarinnoille näyttivät maistuvan.

Jäihän noita meillekin tarpeeksi. 

Puristettiin päärynämehuakin, mutta kukaan ei oikein innostunut siitä.

Näyttää kuravedeltä, eikä makukaan oikein kiehdo.

  

Ruusujen välivuosi tuhotalven jälkeen

 Ruusujen kukinta oli kuluneena kesänä mitä oli.

Köynnöksissä ei montaa kukkaa näkynyt

ja monet tutut pensaatkin pitivät välivuoden.

Ryhmäruusut kukkivat kaikesta huolimatta melko hyvin. 

Stanwell Perpetual kukkii iloisesti vieläkin

Neilikkaruusu Pink Grootendorst alkoi yllättäen remontoida.

Pihalta löytyi yllättäen vielä kukkiva 'Stéphanie Baronin zu Guttenberg'

Vihreää ja vaihtelevaa ruskaa

Pihalta löytyy vielä vihreyttä syksyn lyhenevinä päivinä.

Syksyn värit ovat enimmäkseen hailuja, kuten sumakisaa ja katsurassa.

Räikyvimmin loistaa Rosa spinosissima 'Plena' eli juhannusruusu.

Lyhtykoiso leviää leviämistään, vaikka sitä kuinka repisi pois.

Sormivaleangervon ruodot tulevat näkyviin.

Monen rhodon kukka-aihiot näyttävät lupaavilta. Syksyn kukinta ei siis ollutkaan vielä ensi kesän kukintaa.

Hra Hakonen asettui kiltisti sijoilleen ja alkoi kasvaa.

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum 'Beacon Silver' ei pakkasta pelkää

Yhteiskunnan vihollinen japanintatar 40v kukkii kaunein kukin. Jokohan sen ensi keväänä kaivaisi pois.

Kitkemiset jäivät loppukesällä vähiin hyötymaalla.

Sumakki 'Nordic Carpet'

Katsuran punaväriä sai tänä vuonna odottaa turhaan.

Juhannusruusut ovat kirkuneet pitkään ympäri pihaa.

Acer shirasawarum 'Aureumin' lehdet olivat muutaman päivän ajan kivan väriset

Saunan tausta järjestyksen kouriin

Jo kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan pihasaunan tausta on ollut paikka,

jonne on työnnetty piiloon kaikenlaista pientä ja etenkin suurta romua.

Siitä on päässyt tulemaan lävitsepääsemätön kaatopaikka.

Nyt se alkoi ottaa lopulta liikaa nuppiin.

(Kas, kun siitä ei näytä olevan yhtään kuvaa).

Parin viikon raivaamisen jälkeen tienoo näytti vieraalta,

mutta hiveli raatajan mieltä.

  

Luova mieli lähti välillä lentoon. Tyhjä tila täyttyi ympäristötaiteella.

Jämäpuista tehdyn aidanteen viereen tuli monta monta kärhöä, joita oli ostettu euron kipale.

Pihan rakkain aarteemmekin tuli esille raivauksen yhteydessä.

Le Joujou du pauvre, jolla kiertelimme yli kymmenen kertaa ympäri Manner-Eurooppaa

ja kävimme joka matkalla Pariisissa.

Nyt hänestä on tullut täysin palvellut mausoleum.

Meitä on moneksi, ajattelee ehkä joku ymmärtämätön...

Silloin joskus. Joujou ja me.

Polttopuitakin syntyi komea läjä

Ja vielä enemmän haketta.

Autotallin edusta ei ole vuosikausiin ollut näin siisti.

Uskollinen ystävä on ollut taas tarkasti valvomassa töiden edistymistä.

Tuli perässä sisään asti, mutta halusi aika pian takaisin ulos.

Raskas työ vaatii terveellistä ravintoa. 

Syksyn kukkijoita

Joitakin kukkia näkyy vielä pihalla.

Tässä muutamia niistä.

Syysvuokot paleltuivat viime syksynä nuppuina. Tänä syksynä ovat kukkineet kauniisti.

  

Rosenkära tuntuu kestävän hyvin kylmää.

Isotähtiputki on kukkinut kauan

Kurjenpolvia tupsahtelee kuin tyhjästä.

Komeamaksaruoho on varma nakki.

Kärleksört på svenska...

... ja siitä tuli mieleen, että on ehditty välillä käydä kuhertelemassa auringonlaskun aikaan rannalla.

Aurinkoisia värikkäitä syyspäiviä

Lähitienoon jokilaakso tarjoaa hyvät mahdollisuudet ihailla syksyn värejä.

Vaikka on noita värejä kotipihallakin.

Eiköhän tämä ala olla jo tässä tältä vuodelta...

Mutta mistä näitä uusia kasveja on taas tullut tänne pihalle?