torstai 16. heinäkuuta 2015

Wiurilassa ja Ilolassa

Wiurilan kartano

Ilolan arboretum

Viime viikonvaihteessa osallistuimme Ruususeuran retkeen,
jossa ensin tutustuttiin Halikossa sijaitsevaan Wiurilan kartanoon.
Sieltä jatkoimme bussilla Hongiston taimistoon
ja lopuksi aivan mykistävän ihmeelliseen Ilolan arboretumiin.
Matka kesti aamuvarhaisesta iltamyöhään.


Wiurilan kartano


Anne Marie Aminoff kertoi meille kartanon historiasta ja nykytilasta.
Tutustuimme hevoskärrymuseoon ja kotimuseoon.

Maittavan lounaan jälkeen kuljeskelimme Günter Brüninghausin mukana
katselemassa ruusupensaita, jotka ovat peräisin
Peter Joyn kokeilualueelta Viikistä.
Kartanon päärakennuksen pihalla saimme 
hyviä viininviljelyohjeita ja lopuksi kunnon saderyöpyn niskaamme.











Muuan ruusuharrastaja lumoutuneena ilon sointuihin

Lumo

Ilo

Sointu


John Davis x Olkkala

John Davis x Splendens

John Davis x Splendens - 2

Kanadalainen E34 x tee-hybr. 'Claire Grammersdorf'



New Dawn

Flammentanz

Lykkefund


Günter Brüninghaus (vai oliko se kuitenkin Lasse Pöysti Puntilan isäntänä...)





Hongiston taimisto

Matka jatkui varsinaissuomalaisia maanteitä pitkin
Koski Tl:ään metsän kätköihin.

Timo Saarimaa kertoi omista ruusujalostuksistaan.
Emme malttaneet olla ostamatta muutamia ruusuja Ruusulaaksosta.
Ja olihan siellä paljon muutakin tarjolla.






Asta katsoo 'Astoja'

Timo Saarimaa & Co






Ilolan arboretum

Kotimatkalla poikkesimme vielä Ilolan metsäpuutarhassa.
Tai eihän se mikään poikkeama ollut.
Vaelsimme Ari Laakson johdatuksella kolmen kilometrin lenkin
Aivan ällistyttävän uskomattoman kauniissa metsäpuutarhassa.

Koko kauneus on yhden miehen luomus!!!
Kuvat puhukoot puolestaan...
















Ari Laakso, ihmemies












Taimistossa oli myytävänä edullisesti paljon mielenkiintoista.
Huokein mielin ja kevein kukkaroin lähdettiin kotimatkalle.

Päivään mahtui 'Iloa' runsain mitoin.





























1 kommentti:

  1. Ilolan ihmemaan koimme tänä kesänä ja kyllä se on vaan aivan uskomaton atmosfääriltään. Ari Laaksolla on aivan ilmiömäisen visuaalinen ote asiaan. Kuviin paikan lähes ällistyttävää tunnelmaa ei saa kokonaisvaltaisesti vangittua, vaan se täytyy kokea paikan päällä.

    VastaaPoista