Juhannuskokkoja ja superkuu

 

 

Tänä juhannuksena ei viitsitty sittenkään lähteä polkemaan fillarilla

stadin rantoja pitkin, sillä luvassa oli navakkaa itätuulta.

 

Ajoimme autolla Kaivarin ja Hernesaaren kautta

Humaliston kalliolle piknikille katsomaan Seurasaaren tulia

ja sieltä vielä Ursulan kokolle.

 

Superkuuta oli rummutettu jo pitkään.

Alkuillasta sitä ei näkynyt, mutta illan pimetessä se ilmestyi.  

 

Rauhallinen juhannusilta perinteisin menoin.

 

 

Ursan kalliolla oli väkeä runsaasti jo alkuillasta

Hernesaaren kärjestä näkyi hyvin Pihlajasaaren kokko, joka sytytetään aikaisin

Tallinnan laivalaatikoita menossa jatulossa.

Seurasaaressa palavat pikkukokot, pääkokko keskellä.

Ennusteista poiketen taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Se ei haitannut maittavien eväiden popsiskelua.
Sen sijaan Humaliston kallio oli nimensä mukaisesti humalaisten kallio.
Muutama örvelösurkimus poltti omaa kokkoa. Palokunta tuli sammuttamaan.

 

Kesärannan takaa hiipi taivaalle näkyviin lopulta se superkuu.

 

Ei ollut salossa Suomen lippua juhannusyönä.

Pääkokko sytytetään tasan klo 22.00

Klo 22.02 kokko hulmusi jo täysillä

Kokko jäi palamaan, matka jatkui kohti etelää.

Superkuu Hietalahden telakan takana.

Kuvasta puuttuu Liuskasaaren palanut venehalli.

Ursulan kokko oli sytytetty taas ennen aikojaan ja parkkipaikat olivat kiven alla.
Jouduimme ajamaan 'naispatsaan' luokse.
Hyvin silti. Kolme vuotta sitten kokko oli poltettu jo edellisenä yönä.

Yhdeltätoista kokosta oli enää jämät jäljellä

Sitten superkuun ja kokon yhdistelmää metsästämään.

Runebergin kanssa kohti pohjoista ja kotiin.