Ensimmäisillä Pariisin-matkoillamme kaulassa roikkui
kaksisilmäinen peiliheijastuskamera Yashica-Mat.
Pimiössä 6x6-negatiiveista vedostettiin matkan jälkeen
tunnelmallisia mustavalkokuvia.
Kinofilmikamera ja värinegatiivikuvat syrjäyttivät mustavalkokuvat.
Sen jälkeen järjestelmäkameralla otettujen diakuvien aika kesti pari vuosikymmentä.
Silloin jokainen ruutu oli arvokas, eikä kameralla voinut huiskia sinne tänne.
Kuvan oli oltava rajauksia ja valotuksia myöten valmis kuvaushetkellä.
Toista on nyt digiaikana.
Muistikortille tulee koottua mieletön määrä otoksia,
joista voi sitten valita kelvolliset.
Niitä on helppo rajailla ja korjailla tietokoneella.
Jotenkin mamista.
Photoshopilla on myös mahdollista hetkessä poistaa kuvista värit
ja yrittää päästä menneiden vuosien tunnelmiin.
Feikki on feikki, mutta ehkä jotakin unohtunutta tulee mieleen...
Uteliaan kysymys - miksi Pariisi on niin rakas ja tärkeä, oletko sieltä peräisin? Kiitos blogista - hiljaa olen lukenut pitkän aikaa. Paljon antoisaa asiaa Pohjolan Perukan asukkaallekin.
VastaaPoistaKiitos kysymyksestä ja kiitoksista, Tita.
VastaaPoistaSait minut miettimään asiaa niin syvällisesti, että taidanpa palata asiaan lähiaikoina.