Pariisissa lempipaikkojamme on ehdottomasti Luxembourgin
puisto.
Olemme jo ensimmäisistä Pariisin-matkoistamme lähtien
aina käyneet
siellä istumassa ja kävelemässä.
Hyvällä ilmalla penkeillä istuu runsaasti innokkaita lukijoita.
Monet
syövät eväitään.
Suurkaupungin asukkaalle puisto edustaa luontoa, kasvua ja
luonnon kauneutta.
Pariisin puistoissa on aina rauhallista,
minkäänlaista meteliä
tai muuta häiriötä ei näy eikä kuulu.
On turha pelätä örvelöitä tai
pussikaljapissiksiä, sillä puistoissa vallitsee tiukka kuri.
Jokainen kävijä osaa
kyllä ottaa huomioon muut vierailevat.
Iltaisin vahtimestarit tyhjentävät
pilleillä puhaltaen
suuret puistot ihmisistä ja sulkevat portit yöksi.
Puistossa istuessaan huomaa sen olevan jatkuvassa
muutoksessa.
Ihmisiä tulee ja menee, tuoleja siirretään tarpeen mukaan.
Seura
vaihtuu lähiympäristössä yhtenään.
Useimmat ottavat kaksi tuolia ja lepuuttavat
jalkojaan toisella tuolilla.
Muutamia vuosikymmeniä sitten tuolien käyttö oli
maksullista.
Rahastajat kiersivät puistoissa ja myivät 20 centimen
päivälippuja.
Suomalaisille Luxembourgin puistosta tulee tietenkin mieleen
Albert Edelfeltin vuonna 1887 maalaama taulu Luxembourgin puistossa.
Siinä
lapset leikkivät hoitotätiensä valvonnassa.
Niin nytkin.
Erityisen suosittua on
vuokrattavien purjelaivojen uittaminen isoissa altaissa.
Kirmailevien lasten
iloinen ääni kaikuu altaan ympärillä.
Luxembourgin puiston ylipuutarhurina toimi vuosina 1817-1859
Alexandre Hardy.
Hän oli myös innokas ruusuharrastaja.
Kauniin jalostamansa
damaskonruusun hän omisti vaimolleen
ja nimesi sen Madame Hardyksi.
Puutarhureita
kiertelee pitkin päivää puistossa.
Istutuksista pidetään huolta viimeisen
päälle.
Luxembourgin puiston perusti jo vuonna 1612 Marie de
Médicis.
Puistossa on hänen mukaansa nimetty murattiköynnösten ympäröimä
lammikko suihkuineen, Fontaine Médicis.
Kuvia Luxembourgista aikaisemmilta vuosilta...
mun varpaat pääsi mukaan :) kiitos matkaseurasta!
VastaaPoista