lauantai 7. tammikuuta 2017

Merisumua ja auringonlasku


Päätimme pysyä loppiaisena visusti sisällä kodin lämmössä,
sillä ulkona paukkui yli 20 asteen pakkanen.
Jouduimme kuitenkin käymään asioilla,
joten ajattelimme saman tien kruisailla vähän stadissa.
Ja minnepä muualle kuin tutulle rantakierrokselle Kaivariin.
Merisumun peittämästä Suomenlahdesta oli näkynyt
viime aikoina paljon kiehtovia kuvia.

Kyllähän siellä kaunista nähtävää riittikin.
Näkymät muuttuivat sen mukaan, miten valaistus vaihtui.
Paksu sumumakkara näkyi jo Eteläsatamassa Klippanin takana.
Lonnan ja Suokin puut hohtivat valkoisina.




 

Valkosaari ja Klippan

Lonnan ja Ryssänsaari


Suokki




Siirryimme kohti aurinkoa mattolaitureiden luokse.
Matkalla näkyi satumainen kuuran peittämä Suokki.

Mattolaitureilta avautui upea näkymä kohti Harakkaa ja Uunisaarta.
Emme todellakaan olleet ainoita, jotka olivat kameroineen liikkeellä.







 

 
Piti päästä lähemmäksi. Kävelimme sillan yli.
Uunisaaren kalliolla höyryävä sumu näkyi selvästi.
Taivas alkoi saada upeita värejä.



  
 




Värit haalistuivat, kun aurinko lopulta häipyi utuun
Liuskaluodon kallioiden taakse.






Näytös alkoi olla ohi. Oli aika lähteä kotiin.
Autossa oli ensimmäiseksi sulatettava 'nakit',
jotka olivat kameraa näprätessä hyytyneet jääkalikoiksi.
Se oli pientä koetun nautinnon rinnalla.





perjantai 30. joulukuuta 2016

Rauhallista joulun aikaa



Vuosi alkaa olla jo lopuillaan ja joulunpyhät ovat kohta takanapäin.
Maa on musta, routa sulaa hyvää vauhtia. Lämpöasteita viisi.
Valkeudesta ei ole tänä jouluna kannattanut edes haaveilla.
Ensi viikoksi on ennustettu, että Siperiasta vyöryy tänne hyytävä kylmyys.
Ei olisi tarvinnut. Oi jospa ihmisellä ois kesä ainainen!

Joulunviettomme huipentui jo ties monennen kerran
yhteiseen perinteiseen jouluateriaan. Läsnä oli neljä polvea.
Lahjojen määrä on huventunut vuosi vuodelta,
sillä nuorimmat polvet ovat kasvaneet jo aikamiehiksi
ja vanhin hokee, ettei miul tarvihe yhtää mittää.



Espan valot ovat virittäneet joulun viettoon vuosi vuodelta yhä tyylikkäämmin.



Täysikuu sarvien välissä

Kotipihan kirahvikin kurkottaa kuuta kuusiaidan yli

Pihalle ilmestyi poro ruusupaviljonkiin


Tuomaan markkinat jäivät tänä vuonna meiltä väliin.


Käväisimme Mantan markkinoilla pikaisesti, mutta olivat aika vaatimattomat.



Espa on kaunis päiväsaikaankin.


Joulukonsertteja riittäisi melkein joka illaksi.

Kauniissa Pyhän Laurin kirkossa kävimme hoilaamassa kauneimpia joululauluja.
Selvisi, että makaaberissa varpuslaulussa koditon ei olekaan joulu, vaan onneton varpunen.
Joka on siis pikkubroidi. Pöh!


Joulua odotellessa keittiön ikkunalle kertyy valkoisia kukkia. Kuten aina.


Vanhat vuosikymmenten takaiset joulukoristeet kaivetaan esille.


Tämä olkiseppele on joskus 30 vuotta sitten ollut Stockalla tavaratalossa koristeena.
Siihen on kertynyt pikkukrääsää vuosi vuodelta lisää.

Joulu tuoksuu piparilta

Kirahvimuotti on ollut aina suosituin

Sätkä on sätkä.

Tapanilan torilta käytiin hakemassa taas kaunein joulukuusi.
Kaikki alkaa olla valmista jouluaattona.
Iltapäivällä syödään ohrapuuroa.


Suolaista on siinä monenlaista

Rosollia. Yhdelle sillit erikseen ja toiselle herneet.

Ensimmäistä kertaa elämässämme ostimme valmiit laatikot.
Vähän nolottaa, mutta aikansa voi käyttää muuhunkin kuin perunalaatikon imellyttämiseen.
Eihän ostopöperöitä voi omiin verrata, mutta kukaan ei urputtanut.

Rahkaa, kahvia ja kakkua

Myöhään illalla kävimme muistelemassa omaisiamme.



Joku oli näperrellyt joulunpyhinä pihalle uuden elikon.

... och Gott Nytt År!