Raubritter

 

Raubritter on saksalaisen Kordesin vuonna 1936 jalostama
matalahko köynnösruusu (macrantha).
’Daisy Hill’ x ’Solarium’.

 

Korkeus 150-200 cm.
Voidaan kasvattaa myös pensaana.
Suosittu runkoruusunakin.

Kaunis!

Erikoinen pallonmuotoiset kukat, jotka eivät aukene vanhanakaan (juuri koskaan).
Tuoksu vaihtelee kukasta kukkaan, on melko voimakas.

Kukintaa riittää juhannuksesta kuukauden verran.
Vanhemmiten kukinta on hyvin runsasta, tertuissa jopa 30 kukkaa.

Raubritter ei oikein pidä sateesta.
Lehdet tummanvihreitä, vähän kiiltäviä ja nahkamaisia.
Hentojen varsien piikkisyys vaihtelee. Voi olla, että on. Voi olla, että ei ole.

Nimetty rosvoritari Franz von Sickingenin (1481-1523) mukaan.
Saksalaiset pitävät häntä omana robbarinaan (Robin Hoodina).

Ihailimme tämän rosvoritarin kukkaloistoa
lähes parikymmentä vuotta sitten Turun Tähkäpuistossa.
Samalla reissulla löysimme sen Kauppilasta ja ostimme heti omaksemme.
Myöhemmin on pihalle tullut muutama rosvo lisää.

Ensimmäinen Raubritterimme sai vuonna 2005 paikan parhaimmasta ruusuportistamme,
jossa seuraa tekevät valtavan muhkeaksi kasvanut Blue Magenta
sekä ruusut Goldfinch, Louise Odier, Fritz Nobis
ja kärhöt Albina Plena ja Ballet Skirt.

Fritz ei ole enää hengissä, muut voivat yhä hyvin.

Louise Bugnet

 

Louise Bugnet on ranskalaisen Georges Bugnetin
vuonna 1960 Kanadassa jalostama kurttulehtiruusu, rugosa-hybridi. 
Nykyisin näitä jalostettuja rugosia kutsutaan tarhakurtturuusuiksi.

Korkeus 150-300 cm.
Tanakkakasvuinen, melkein piikitön.

 

Kukat valkoiset, reunoiltaan violettiin vivahtavat.
Kesän ensimmäisiä kukkijoita. Remontoi. Kukintaa jatkuu pakkasiin asti.
Tuoksu voimakas ja miellyttävä.

Nuput punaisia.

 

Louise on nimetty Bugnetin tyttären mukaan.

Myös Georges Bugnetin muilla tyttärillä on nimikkoruusut Thérèse B. ja Maríe B.

Kestävä helppohoitoinen ruusu. Ei talvivaurioita.

Louisemme on hankittu Sofianlehdosta vuonna 2004.

Ranskalainen kirjailija Georges Bugnet syntyi
vuonna 1879 Ranskassa Chalon-sur Saônessa
(jonka ruusutarhassa muuten kävimme vuonna 2007!).

Bugnet opiskeli Dijonissa ja Sorbonnessa.
Hän toimi Annecyssa erään lehden päätoimittajana.

1900-luvun alkuvuosina Bugnet muutti 9 lapsensa kanssa Kanadaan,
jossa saavutti suurta mainetta kirjailijana.

Ohessa tuli jalostettua muutama mainio ruusukin, kuuluisin lienee theresanruusu.

Georges Bugnet kuoli 102 vuoden ikäisenä Kanadassa vuonna 1981.

 

Belle de Crécy

 

Belle de Crécy on ranskalaisen Roecerin

vuonna 1829 jalostama ranskanruusu (gallica).

 

Korkeus 100 cm. Tuoksu voimakas.
Oksat hentoja vänkyröitä, tarvitsevat tukea.

Kaunis, häkellyttävän värinen ruusu. Turha yrittää kuvata väriä sanoin.

Kukkii runsaasti, joskus jopa ylettömästi.

Tarinan mukaan Belle de Crécy olisi Madame de Pompadourin lempiruusu,
joka olisi nimetty hänen linnansa mukaan.

Oikeasti nimi on annettu jalostajan kotipaikan Crécy-en-Brie:n mukaan.

Ostettu Kauppilasta vuonna 2004.

Talvehtinut hyvin, mutta jäänyt alle metrin korkuiseksi.

Rosarium Uetersen

  

Rosarium Uetersen on saksalaisen Kordesin
vuonna 1977 jalostama kordesii-köynnösruusu.
’Karlsruhe’ x nimetön siementaimi.

 Korkeus 300 cm.
Kasvultaan jäykkä, viileissä oloissa pensasmainen.

Kukat kirkkaan roosanvärisiä, suurissa tertuissa.
Kukkii ylitsepursuavan runsaasti heinäkuun alkupäivistä pitkälle syksyyn.
Tuoksuu kohtalaisesti.

Nimetty ruusunjalostaja Tantaun kotikaupungin Uetersenin upean ruusutarhan mukaan.

Ensimmäiset, vuonna 2002 hankitut Uetersenit kasvoivat varjoisassa paikassa nihkeästi.
Kun toinen siirrettiin aurinkoiseen lämpimään kuivaan paikkaan,
se yltyi hurjaksi kukkijaksi.

Kun Pirilä vuonna 2006 lokakuussa tyhjensi kesävalikoimaansa,
ostimme neljä Uetersenia euron kipale.
Ovat kaikki hyvässä kasvussa ja kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Meille on ollut paljon iloa Rosarium Uetersen -ruusuista.
Kukinta kestää kauan, kukat eivät ränsisty vanhemmiten.
Lehdetkin ovat kauniin kiiltävät.
Uetersen on niin jäykkävartinen, ettei sitä pysty nuorenakaan laskemaan alas talveksi.
Hyvin ovat kuitenkin selvinneet talvista suojaamattomina.

Parikymmentä vuotta sitten vierailimme Saksassa 
Uetersenin ruusutarhassa.

Wasagaming

 

Wasagaming on  Kanadalaisen Skinnerin vuonna 1939 jalostama rugosa-hybridi.
(Rosa rugosa x Rosa acicularis) x 'Gruss an Teplitz'.

 

Korkeus 150 cm, meillä yli 3 metriä. Tuoksu miellyttävä, hyvin voimakas.
Kukkii runsaasti, aikaisin ja pitkään kerrotuin roosahtavan liilan tai liilahtavan roosan värisin kukin.
Jonkin verran jälkikukintaa syksyyn asti

Kasvultaan tanakka, sairaan piikkiset varret. Viheliäisimpiä hoidettavia.
Tekee vankkoja juurivesoja metrien päähän.
Ei ole ollut minkäänlaisia talvivaurioita.

 

 

Wasagaming sijaitsee Kanadan Manitobassa Riding Mountain -luonnonpuistossa.

 

Eräänä vuonna Wasagaming yllätti.
Siihen ilmestyi vitivalkoinen kukka, samaan oksaan normaaliväristen kanssa

Hankimme Wasagamingimme vuonna 2003
nyt jo toimintansa lopettaneesta Hämeenkylän Kukkatallista.
Kehä III:n varressa Varistossa toimineen legendaarisen Marjan kukkatarhan
jäämistö oli siirretty sinne. Ruusut maksoivat euro/ruukku.
Sieltä löytyi monta muutakin erikoista ruusua.

Wasagaming oli surkean näköinen vanha taimi, mutta elpyi nopeasti.
Se on kukoistanut ja rehottanut jo pari vuosikymmentä.