tiistai 21. marraskuuta 2017

Heinähattu ja Vilttitossu



Kesäkuun alkupäivinä tänä vuonna meihin otettiin yhteyttä filmiyhtiöstä.
Kertoivat haluavansa kuvata pihallamme uutta Heinähattu ja Vilttitossu -leffaa. 

Lavastaja oli nähnyt jossain vanhassa lehdessä kuvan lasikuististamme.
Hänen mielestään talomme ja pihamme sopisivat
hyvin leffan tapahtumien kuvauspaikaksi.
No, me tietysti totuttuun tapaan sönkkäsimme,
että ei me ku me halutaan elellä omissa oloissamme jne.
Lupasimme kuitenkin vielä miettiä muutaman päivän.
Sitten yllätykseksemme päädyimme siihen, että sen kun tulevat.
Mitäs tässä meillä olisi hävittävää. Eipä ollutkaan.
Kuvauspäivistä tuli meille mielenkiintoinen piristävä kokemus.

Ohjaaja Anna Dahlman avustajineen
tulikin melkein saman tien katsomaan paikkoja tarkemmin.
Oli jo kiire, sillä elokuvan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset
kuvausten oli tarkoitus alkaa jo runsaan viikon kuluttua.
Muutaman päivän kuluttua Isompi porukka, jossa oli mukana myös leffan kuvaaja,
kävi katselemassa jo kuvauskulmia. 

Kaikki olivat kovin tyytyväisiä näkemästään ja innoissaan.

Viikko ennen juhannusta alkoi hullunmylly.
Keskiviikkoaamuna jo ennen seitsemää hyrräsi postilaatikkomme luona autoja,
joista kannettiin tavaroita pihalle, ensimmäisenä pöytiä, tuoleja ja aamiaissärpimiä.
Kohta kadulla oli pitkä letka pakettiautoja ja rekkoja ja busseja.
Järjestäjät olivat varanneet ison katualueen ja ilmoittaneet häiriöistä naapureillemme.
Monenlaista kalustoa roudattiin uskomaton määrä ympäri pihaa.  

Ihmisiäkin tuli lisää ja lisää, lopulta yli neljäkymmentä henkeä parveili pihallamme.
 Joukosta alkoi erottua tuttuja naamoja telkkarista ja monesta muusta.
Näyttelijät olivat enimmäkseen ns. Riihimäen mafiaan kuuluvaa siskonpetisakkia:
Janne Kataja, Aku Hirviniemi, Niina Lahtinen, Krisse Salminen,
Pirjo Heikkilä, Joonas Nordman, Pekka Strang, Kiti Kokkonen

ja tietenkin Heinähattu ja Vilttitossu, Emily Shipway ja Ella Kangas.
Kaikki oli puettu rooliasuihin ja meikattu kadulla seisovassa
pukeutumis- ja meikkausbussissa.

Saimme seurata kuvaamista ihan läheltä muiden joukossa.
Kaikki kohtaukset kuvattiin moneen kertaan eri kanteilta.
Joka kerran kameran käydessä autoliikenne suljettiin lähistöltämme laajalta alueelta.
Kuvauspäiviksi sattui tosi hienot säät (mikä oli viime kesänä todella harvinaista).
Silti käytettiin valtavan kokoisia shermejä,
joiden takana posottivat voimakkaat keinovalot.
Paksuja piuhoja risteili siellä täällä. Meidän proppumme eivät olisi kestäneet.
Sähkö tuli rekassa olevasta aggregaatista.
Monet otot otettiin liikkuvalla kameralla.
Sitä varten rakennettiin kiskoja tarvittaviin paikkoihin.
Ne purettiin nopeasti ja pantiin kasaan seuraavassa paikassa.
Kun touhua katseli sivusta, tuntui, että kaikki tiesivät tasan tarkkaan,
mitä piti tehdä milloinkin. Porukan henki vaikutti erittäin hyvältä.
Jälkeenpäin kuulin, että voimasanojen takia
joutuisi maksamaan tytöille sakkoa. Jotkut joutuivatkin.

Kaartomme näyttelee leffassa Alibullenin sisarusten kotia.
Ikäneidit ovat hyviä leipomaan, joten tytöt karkailevat sinne usein mutustelemaan herkkuja.
Poliisit pyydetään hakemaan heitä, mutta he jäävätkin mässäilemään
ja sitten isä ja äiti menevät perään.
Koko jengi on koossa, kun vielä pari vankikarkuriakin hiippailee lähistöllä.
Kirjassa kohtaus tapahtuu olohuoneessa, mutta leffantekijät ajattelivat siirtää sen kuistille.
 Sekin olisi ollut liian ahdas isolle joukolle ihmisiä ja kalustolle,
joten kohtaus kuvattiin alapihallamme. Sinne se sopikin hyvin.
Juuri kunnostetut vanhat pihatuolit ja pöytä olivat kuvissa edukseen.

Leffan kuvaus alkoi meillä, oli siis ensimmäinen kuvauspäivä.
Oli hassua lukea päivän lööppejä ja vilkaista sitten omalle pihalle.
Yksi tunnetuimmista näyttelijöistä oli tullut pitkän ajan kuluttua jälleen julkisuuteen.
Hänellä on uusi kampaus!!! No, niinpäs on. Hän on laihtunut!!! No, niinpäs on.
Hän tulee hyvin toimeen entisen vaimonsa kanssa!!! No, niinpäs tulee.
Elimme oikein ajan hermolla.
Kuvausten lomassa näyttelijöillä oli joutoaikaa, kun odottelivat vuoroaan.
Julkisuusrooli pettää. Kaikki olivat tavallisia ystävällisiä henkilöitä
ja rupattelivat kohteliaisuuksia talonväen kanssa.
Etenkin puutarhasta ja talosta.  Ja me mukana muina miehinä.
Yhden monitoimimiehen osakkeet nousivat huimasti.
Hänhän olikin hyvin kohtelias, fiksu, tietäväinen  ja huomaavainen seuramies.

Kun ensimmäisen päivän kuvaukset oli meillä saatu purkkiin,
koko joukko siirtyi vielä illaksi toiseen kuvauspaikkaan.
Uskomattoman vikkelästi tavarapaljous hävisi pihaltamme.
Missään ei näkynyt pienintäkään merkkiä siitä,
että täällä olisi ollut päivällä muita ihmisiä kuin me.
Siistiä ja siivoa sakkia toden totta.

Välipäivän jälkeen kuvaukset jatkuivat.
Sama ruljanssi, mutta tuntui, että porukkaa oli vieläkin enemmän.
Näimme yllätykseksemme, että puutarhassamme kävelivät
myös Nopolan sisarukset Sinikka ja Tiina,
jotka olivat tulleet seuraamaan kuvauksia paikan päälle.
Menimme moikkaamaan.
Ja voi miten ihanan suloisen inhimillisen lämpimiksi ihmisiksi he osoittautuivatkaan!
Juttelimme pitkään aika monista asioista kuin vanhojen tuttujen kesken
ja myöhemmin vielä muutaman kerran lisää.
Heistäkin puutarha oli uskomattoman kaunis ja he ihmettelivät,
miten olemme saaneet kaiken aikaan.
Saimme lahjaksi Heinähattu-kirjan,
johon he kirjoittivat kauniin omistuskirjoituksen.

Päivän aikana kuvattiin enimmäkseen alapihalla kohtausta,
jossa koko väki herkutteli yltäkylläisesti kakuilla, pipareilla
ja pullilla katetun pöydän ympärillä.
Edellisenä päivänä kuvattiin portaiden edustalla.
Kun viimeinenkin otos oli saatu kuvatuksi,
alkoi rakenteiden purkaminen ja kaluston kantaminen autoihin.
Näyttelijät häipyivät nopeasti viikonlopun viettoon.
Jälkien siivous kävi taas nopeasti,
eikä minkäänlaisia vaurioita tullut puutarhaan.

Olimme jo tottuneet parin päivän aikana hillittömään hyörinään ja ihmisvilinään.
Nyt olimme taas kaksin. Hiljaisuus tuntui oudolta.
Päässä pyöri kuitenkin tutun näköisiksi tulleita kasvoja ja toistuvia repliikkejä,
kaikenlaisia positiivisia asioita, joita olimme kuvausten aikana aikana kokeneet.
Ääni valmiina? Valot? Liikenne seis! Olkaa hyvä! Kitooos!
Trampoliini, trampoliini, trampoliini!

* * *

Nyt olemme nähneet jo leffankin, koska pääsimme kutsuvierasnäytökseen.
Hyvähän siitä tuli. Tennarin isossa täpötäydessä salissa kaikui lasten nauru.
Tarina on hauska. Hahmot olivat todellisen tuntuisia. Vilttitossu ylitse muiden.
Näyttelijät olivat saaneet hyvin maneerinsa riisuttua.
Se on hyvä saavutus, sillä näyttelijäjoukossa on kovin kuluneita kasvoja.


Leffan alkuun oli kirjan kuvituksen mukaan tehty animaatio.
Huomasimme että Kattilakosken naapuriin oli piirretty
meidän kodin näköinen talo lasikuisteineen.
Kaarron pihalla kuvattua osuutta on elokuvan alkupuolella kymmenisen minuuttia.
Sitten tarina ja kuvaukset siirtyvät huvilalle Jollakseen.
Loppukiitoksissa luki vielä Asta Haapalainen ja Kajo Haapalainen.

Tuntui hienolta.

Näytöksen jälkeen hämärässä ihmisvilinässä Tiina Nopola tunnisti meidät
ja tuli luoksemme juttelemaan. Hän kävi hakemassa Sinikankin mukaan.
Muistelimme kesäistä tapaamistamme puutarhassamme.
Taas liikutuin siitä lämmöstä, millä he suhtautuivat meihin.
Kyllä he todella ovat ihmisten parhaimmistoa.
Erotessamme Tiina antoi saamansa kukan Astalle.

Kauan sitten 1960-luvulla eräs työkaverini kertoi,
että heidän kotitilansa pelloilla oli kuvattu Hilja maitotyttöä.
Muistin sen, kun mietimme suostumistamme. Olemme nyt mukana jatkumossa.
Vuosikymmenten kuluttua joku saattaa saada selville,
että Heinähattua ja Vilttitossua kuvattiin silloin joskus 2010-luvulla
Puistolassa Kaarron pihalla.




* * *

Räpsin kuvia kuvausten aikana sieltä täältä.
Kerrankin pihallamme oli muutakin kuvattavaa kuin vain ruusut.
Toivottavasti pieteettisyyteni riittää kaikille kohteeksi joutuneille...

Tässä on videokuvaa kuvauksista.


* * *

14.6.2017



Päivä lähti alkuun tukevalla aamiaisella



Vankikarkurit ryömivät liiteristä kasvihuoneelle
Vankikarkurit piiloutuivat kasvihuoneeseen


Jostain ilmestyi autotallimme eteen työmaaruokala

Konstaapelit Isonapa ja Rillirousku Kattilakoskien kanssa lounaalla.
Janne Kataja, Aku Hirviniemi, Niina Lahtinen ja Joonas Nordman.
 

Iki-ihanat Heinähattu ja Vilttitossu. Emily Shipway ja Ella Kangas



Tytöt eivät pelänneen yhtään vankikarkuria.
Kiti Kokkonen tuli hyvin toimeen lasten kanssa ja osoittautui innokkaaksi puutarhuriksi.

Krisse Salminen ja Joonas Nordman

Niina Lahtinen ja Joonas Nordman, Kattilakosket

Konstaapeli Rillirousku, Rva Kattilakoski ja ohjaaja Anna Dahlman







Alibullenin sisarukset Halise ja Helga

Krisse Salminen

Pirjo Heikkilä

Niina Lahtinen

Janne Kataja

Joonas Nordman

Aku Hirviniemi
  






Ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen tekijät julkaisivat puffikuvan, jota jaettiin lehdistölle.



* * *

16.6.2017


Kolme ihanaa naista: Tiina, Asta ja Sinikka



Valaistusrakennelmat olivat massiivisia




Nopolan sisarukset aitiopaikalla seuraamassa kuvausta. Ilmeisesti Heinähatun isin seurassa.



Joo. On uusi kampaus, on laihtunut ja tulee hyvin toimeen exän kanssa.



Eivät hotkineet kaikkea loppuun.
Järjestäjät jättivät meille syömättä jääneen CutiePie Bakeryn kakun.
Oli todella herkullinen.

Ensimmäisessä trailerissa näkyi meidän talomme Alibullenin neitien takana
Trailerissa oli kuva myös liiterin takaa. Tätä ei (onneksi) näkynyt leffassa.

Traileri näkyy tästä.




* * *

16.11.2017

Tennarin kutsuvierasnäytäntö



Tainola tinkaa Katajalta, että onhan ollut rankkaa. On, on.
Niin Hirviniemelläkin. Lahtinen poseeraa vieressä.

Alibullenin hymyilevät neidot, Heikkilä ja Salminen.
Taustalla iloiset eloisat Nopolat

Sinikka ja Tiina Nopola

Tiinan Astalle antama kukka keittiön pöydällä