Alla sateenvarjon

”Un petit coin de parapluie
Contre un coin de paradis
Elle avait quelque chose d'un ange
Un petit coin de paradis
Contre un coin de parapluie
Je ne perdais pas au change, pardi…”

Alla sateenvarjon, paratiisimme on aivan enkelin kaltainen,

lauloi Arja Saijonmaa kauan sitten suomeksi

Georges Brassensin laulun La Prapluie.

Kun lääkäri kertoi diagnoosista,
hän yritti lohduttaa meitä sanomalla,
että meillä voi olla hyvinkin elämää jäljellä vielä 10 -12 vuotta
ja että voi tulla joku vakavampi sairaus sitä ennen. 
Siitä on kulunut jo yli 12 vuotta ja elämme vieläkin.

Lisäajan lisäajalla on joutunut luopumaan paljosta, melkein kaikesta.
Toisaalta on oppinut antamaan arvoa pienille asioille.
Onni on katse, hymy ja kosketus.

Ruusutarha on täytynyt jättää prinsessa Ruususen hoitoon.
Ruusu on ruusu on ruusu. 

Muutamia kuvia kuluneen vuoden varrelta:

Liikuntarajoitteisille ystävällinen Uunisaari

Munkan rannassa auringonlaskun aikaan

Kesäkuisena myrskypäivänä Aili Ikosen konsertti Lintsillä. Kuulijoita meidän lisäksemme kahdeksan.

Uusi yrttimaa

Hämeenpuistossa lämpimänä kesäpäivänä

Juhannusyö Kaivarissa

Kotona patiolla viiniköynnösten varjossa

Rosa gallica 'Asta'

Asta ihailemassa nimikkoruusuaan Astaa Meikun ruusutarhassa

Rosa helenae 'Hybrida'

Polskuttelemassa rantavedessä serkun mökillä Heinävedellä

Aulanko

Pihalammikko syksyn tullen

Joutsenia katselemassa Töölönlahdella

Espalla

Kotikulmilla kävelyllä aurinkoisena talvipäivänä

Joulurauhaa kaikille!

Omaishoitajan päiväkirja

Jan Vapaavuori on ollut Olympiakomitean puheenjohtajana

viime päiviä näkyvästi esillä julkisuudessa vähemmän mairittelevassa valossa.

En ihmettele yhtään, sillä omien kokemusteni perusteella

Jan Vapaavuori on häikäilemätön pyrkyri,

joka ei kanna vastuuta tekemisistään eikä tekemättä jättämisistään.

Olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vapaavuoreen 6.2.2018. 

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti,

kun siellä hylättiin 2.2.2018 vaimolleni tehty omahoitotarvikemääräys

vaatimalla ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssia. 

Kyselin silloin päätöksen perusteluja sosiaali- ja terveystoimialasta

vastaavalta apulaispormestarilta Sanna Vesikansalta.

Lähetin kirjeestäni kopion myös Vapaavuorelle,

joten hän sai tiedon kaupungin laittomasta toiminnasta jo silloin. 

Kun asia ei edennyt lähetin Vapaavuorelle henkilökohtaisen kirjeen 28.5.2018.

Vetosin siinä voimakkaasti, että hän puuttuisi kaupungin laittomaan toimintaan, 

sillä hänhän vastaa virkavastuullaan koko kaupungin toiminnasta

ja nimenomaan myös siitä, että toiminta noudattaa kaikilta osin tarkalleen lakia. 

Vapaavuori ei noteerannut kirjettäni lainkaan.

Olen lähettänyt hänelle näiden neljän vuoden aikana useita samansisältöisiä kirjeitä,

mutta niillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta.

Vapaavuori on saanut vaatimuksia kaupungin laittomuuksien korjaamisesta

myös kaikilta ylimmiltä laillisuutta valvovilta viranomaisilta:

Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä,

Valviralta ja Helsingin hallinto-oikeudelta.

Vapaavuori ja Helsingin kaupungin johtajat ylipäätään ovat vähät

välittäneet valvontaviranomaisten lausunnoista tai vaatimuksista.

Vasta apulaisoikeusasiamiehen poikkeuksellisen rankka langettava

päätös 4.11.2021 sai aikaan muutosta kaupungin päättäjissä.

Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan

"Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Virkavastuupykälän 118 §:n mukaan

"Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa

virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön

lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi,

on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen

sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä

tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Helsingin kaupunki ei ole perustuslaista piitannut.

Erityisesti entinen ja nykyinen pormestari ovat suhtautuneet asiaan ylimielisesti,

mutta virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa, 

joten vielä on aikaa saattaa lainrikkojat vastuuseen.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa,

jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään,

on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun.

Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea,

miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten

ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti,
välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti.

Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa
ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon
ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 

Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies kirjoitti langettavassa päätöksessään 4.11.2021,

että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista

pyytää kantelijalta virhettä anteeksi.

En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista

olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi.
Oikea anteeksipyytäjä on Jan Vapaavuori, 

joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta.

Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. 

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä,

joilta on myös lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi

ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista.

Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä

koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 

Kun tämä touhu alkoi heti alkuunsa mennä ihan oudoksi,

aloin pitää tarkkaa päiväkirjaa, johon kirjasin kaikki tapahtumat

ja asiakirjat siltä osin kuin ne eivät ole salaisia.

Koko neljän vuoden päiväkirja on netissä osoitteessa

https://byrokratia.blogspot.com

Käy lukemassa ja ihmettelemässä,
miten Helsingin herrat kohtelevat kaltoin ja ihmisarvoa alentaen
avutonta puolustuskyvytöntä vakavasti sairasta vanhusta
ja hänen väsynyttä omaishoitajaansa!

Mielellään voit jakaa linkkiä, sillä ihmisten on hyvä tietää,
mitä Helsingin byrokratian hämärissä kammioissa tapahtuu 

ja miten raukkoja pikkuhitlereitä päättäjämme ovat.

Oikeusvaltiossa kukaan ei saa joutua tällaista sietämään.

Rivien välistä varmaan selviää myös,
miksi Kaarron ruusutarha on päässyt nukahtamaan Ruususen uneen.

kajo

Samettisumakki (video)

Tänä syksynä samettisumakkimme Rhus typhina tuotti paljon iloa.

Puu on jo parikymmentä vuotta vanha.

Läheskään joka vuonna se ei koreile syysväreissä, 

mutta tänä vuonna se on suorastaan hehkunut.

Lehdet alkoivat saada väriä jo syyskuussa.

Kauniin syysväriset lehdet pysyivät puussa marraskuun alkupäiville saakka,

kun kaikki muut lehtipuut olivat jo paljaina. 

Samettisumakkimme kasvaa pihalammen reunalla

erittäin köyhässä hiekkamaassa.

Se ei ole koko aikana kärsinyt minkäänlaisia talvivaurioita.

Korkeutta on yli neljä metriä.

Muutamia versoja on ilmestynyt monien metrien päähän.

Oikealla näkyy yksi punertavista poikasista

Aurinkoisena tuulisena päivänä sumakki oli iloinen näky.

Maa lammen rannalla on pelkkää hiekkaa metrien syvyydeltä.
Tonttimme on vanha hiekkakuoppa.

Samettisumakki oli pitkään ainoa väriläiskä pihallamme.

Ja lopuksi pieni videonpätkä

 

Melko hyvä viinivuosi

Viiniköynnökset eivät kärsineet ollenkaan kuluneen kesän helteistä.

Päinvastoin. Ne kasvoivat hurjasti heinäkuun aikana.
 Juuret ovat yli pari vuosikymmentä vanhoissa köynnöksissämme niin syvällä,
että ne saavat hyvin vettä helteelläkin.

Elokuun alussa piti ryhtyä kesäleikkaukseen,
jotta tertut saavat tarpeeksi aurinkoa.

Ensimmäiset Valiant-viinin rypäleet alkoivat saada väriä jo elokuun puolella.

Zilgat olivat korjuukypsiä syyskuun alussa.

Valiantit kypsyvät vähän myöhemmin.
Ja Nordicat parin viikon kuluttua.

Viime viikonvaihteessa kaikki rypäleet olivat tarpeeksi kypsiä, 

joten ryhdyimme viininkorjuuseen: Weinlese 2021.

Tänä vuonna tuli neljä pyykkikorillista, noin 50 kiloa.

Joskus olemme saaneet enemmänkin, mutta olemme tähän tyytyväisiä.

Tertut murskataan ensin mössöksi.

Sitten puristetaan mehuksi.

Mehu alkaa käydä jo parin päivän päästä,

joten se on pastöroitava eli kuumennettava 78 asteeseen pikimmiten.

Pullotettuna mehu säilyy vuosikausia.

Ai viiniäkö? Ei meillä. Emme dokaa ja olemme siitä iloisia.

Tässä vielä pieni videonpätkä.