Kun 6-7 vuotta sitten ostimme kaksi pientä
siperiankarhunvatukan (Rubus fruticosus) tainta
Annalan kevätmyyjäisistä, emme osanneet aavistaa,
miten innokkaasti vatukat kasvavat
ja miten mahtavasti ne tuottavat satoa.
Marjoja aloimme saada jo seuraavana kesänä.
Viime vuosina olemme olleet helisemässä marjarunsauden kanssa.
Kuukauden aikana voi kerätä päivittäin litran pari.
Pensaat leviävät agressiivisesti joka suuntaan
ja ovat inhottavat piikkisiä.
Kurissa pitäminen on työlästä.
Mutta sato palkitsee riesan ja vaivan.
Marjoista saa mainiota hilloa tai hyytelöä,
parhaimmin ne maistuvat tuoreeltaan.
Karhunvatukka on siitä mukava,
että marjat kypsyvät vähitellen, eikä yhtä aikaa.
Tosin kypsät marjat pehmenevät nopeasti,
joten niitä ei kannata kauaa katsella pensaissa.
Siperiankarhunvatukan tulemisesta Suomeen kerrotaan tarinaa,
että 1980-luvulla Siperian juna oli pysähtynyt tundralle
ja joku suomalainen oli päässyt ottamaan radan varresta taimen.
Tiedä häntä.
Ainakin tämä vatukka pärjää (turhankin) hyvin meidän olossamme.
Kiitos tuntemattomalle turistille näin jälkikäteen.
 |
Kukinta alkaa kesäkuun lopulla. Pensaat ovat täynnä valkoisia kukkia.
Karhunvatukkaa voisi kasvattaa jo pelkän kauniin kukinnan vuoksi. |
 |
| Ja raakileita riittää |
 |
| Ensimmäiset marjat alkavat kypsyä elokuun alussa. |
 |
| Kiiltäviä ja kauniita |
 |
| Marjoja riittää piikkisten varsien latvoihin kolmen metrin korkeuteen. |
 |
| Varret ulottuvat omenapuun oksien sekaan. |
 |
| Viidakkoa on pakko harventaa rankasti. |
 |
| Päivän annos |
 |
| Njam njam... |
Sadonkorjuun jälkeen voi vielä nauttia pitkälle syksyyn
siperiankarhunvatukan syysväreistä
