tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pari kesäpäivää



Ennen oli kevät, kesä, syksy ja talvi.
Nyt säät heittelevät miten sattuu.
Alkukeväästä näytti siltä, että leudon talven jälkeen
tulee aikainen kevät. Mitä vielä!
Kylmät säät jatkuivat ja jatkuivat kesäkuuhun saakka.
Kasvit ovat parisen viikkoa myöhässä.

Välillä oli pari aurinkoista päivää,
mutta sitten taas tuli pohjoisesta kylmää.
Viime viikolla ja viikonloppuna saimme nauttia aurinkoisista ilmoista,
mutta nyt taas keskikesän juhlan kynnyksellä
raaka pohjoistuuli ja rankat sateet saavat ilman tuntumaan syksyiseltä.
Lämpötila nousee niukin naukin yli kymmenen asteen.

Ehdin viime viikonvaihteessa kierrellä pihalla
ja napsia kesäisiä näkymiä sieltä täältä.
Olikohan se kesä jo siinä?
Ei kai sentään.




Saimme 40 vuotta sitten tänne muuttaessamme sukulaisilta köyhäinapuna kasveja, joista emme tienneet mitään.
Tämän alueen keskelle istutimme japanintatarin. No sehän tunnetusti valtasi lähitienoon.
Nyt sen valtavat juuret on kaivettu pois ja istutettu tilalle muuta.
Kyllähän niitä skotteja tulee sieltä täältä vielä kauan, mutta taistelu jatkuu... 


 
Saunassa talvehtineet viikuna, oliivi, kiivi, wisteria, vaivero ja muutama japaninvaahtera, mm. 'Aureum'.


Viiniköynnöspergolan alla korituolissa ilta-auringossa



Giverny-käytävä edellisvuosien malliin.

Sama toisesta päästä

Tänä vuonna kultasade kukkii taas runsaasti lammen rannalla

Lemmikit peittävät yhä kasvimaan. Kylvöt ovat myöhässä.


Kunnon kanttaus on puoli ruokaa





Lemmikit vaihtuvat vähitellen laukkoihin


Vasemmalla valkoinen horsmapehko


Tomaatteja ja viinejä kasvarissa. Ikkunatkin ovat jotakuinkin ehjiä.


Ruukuttamo, jonka joku joskus varmaan siivoaa. Kesävesi tulee lammesta.


Kompostin puolikkaasta tuli varmaan 30 kottarikuormaa hyvää kompostimultaa.
Uusi kasa alkoi lämmetä heti.





Häntäinen rotta suloisena oksallaan hetken rauhassa räkättien jahtaamiselta.


Rhodot ovat kukkineet tänä vuonna paremmiin kuin koskaan.
Niin Haagassakin. Ehkä tykkäsivät kylmästä keväästä.



Syksyllä, talvella, keväällä ja vielä toukokuussa rankasti leikatut viiniköynnökset voivat nyt tosi hyvin.
Vuosivat aikansa, mutta ei siitä haittaa ole.
  
Satoa näyttää tulevan kiitettävästi.

Viinipergola saunan katolta nähtynä


Nyt juuri on Olympia-unikkojen aika
   
Madame Lemoine antoi odottaa melkein vuosikymmenen ennen kuin alkoi kukkia kunnolla.

Hongiston taimistolta hankittu Timo Saarimaan Anoppi-lehtikuusi on pärjännyt hyvin pari talvea.

Lewisian sanotaan pärjäävän huonossa maassa. Ilmankos...
  
Siperiankarhunvatukan nupuilla (ja piikeillä) ei tunnu olevan mitään rajaa.

Ensimmäinen ruusu, joka tänä vuonna pääsi täyteen kukintaa oli Glory of Edzell, spinosissima.
Ruusukesästä tulee hyvä, sillä melkein kaikki ruusut ehdittiin leikata Jorma Koskisen uusien oppien mukaisesti.
Nuppuja on paljon ja tiheässä.


Iltateen aika kuistilla

* * *

Viime viikolla parina päivänä puutarhamme näytti tältä:
 








torstai 27. huhtikuuta 2017

Kaarron vuosikymmenet: 1970-luku



Olemme viime aikoina skannailleet digimuotoon
valtavan määrän vanhoja kuvia, negoja ja dioja.
Laatikoiden pohjilta on löytynyt kuvia, jotka olivat jo unohtuneet,
negoja, joiden kuvia ei ollut koskaan kehitetty
ja dioja, joita ei ollut katseltu vuosikymmeniin.
Vanhoja muistoja palaa niiden myötä mieleen.

Olemme asuneet Kaarrossa jo yli neljä vuosikymmentä.
Tuli mieleen kerätä kuvia näiltä vuosikymmeniltä aikajärjestykseen
ja ihmetellä, mistä aloitimme ja mitä kaikkea
olemme puuhailleet täällä pihallamme. 


* * * * *

1976

Ostimme Kaarron tilan syksyllä 1976.
Ihastuimme Terijoelta vuonna 1921 siirrettyyn huvilaan heti,
vaikka tiesimme, että remontti veisi aikaa ja voimia.

Talo oli surkeassa kunnossa ja piha oli aivan hunnigolla.
Olimme nuoria. Ei pelottanut, vaikka meillä ei ollut juurikaan
kokemuksia talon kunnostamisesta eikä puutarhahommista.
Eikä rahaa.

Alkuvaiheistamme löytyy seikkaperäisiä kirjoituksia kotisivulta:





Ensimmäisenä talvena raivasimme sisätiloja asuttavaan kuntoon
  

1977

Keväällä lumien sulettua alkoi paljastua, miltä piha näytti.
Huhhuh!

Pihalla ollut luonnonlampi oli kuivunut
ja edelliset asukkaat olivat käyttäneet sitä kaatopaikkana-
Täytimme osan kuopasta ja tasoitimme alueelle nurmikon.

Raivasimme pihan perän ryteikköä ja perustimme kasvimaan.








Nurmikkoalue näytti meistä hienolta
Ensimmäiset hyötykasviviljelmät pihan perällä

Saimme sukulaisilta ja tuttavilta köyhäinapua puutarhan koristamiseksi.
Kun tuttu lavastaja näki tämän polun, hän sanoi, että sehän on Jugend-tyylinen kaari.
Penkki sai siitä nimensä, joka on käytössämme vieläkin.

Tulihan siitä nurmikko. Tuleva pihalampi oli vielä pelkkä kuoppa.
 

1978

Edellisen vuoden lopulla alueelle vahvistettiin asemakaava.
Kaarron tilasta tuli Helsingin kaupungin tontti numero se ja se.
Meille se tarkoitti paljon mukavuuksia, 
sillä pääsimme liittymään kaupungin vesi- ja viemäriverkkoon.
Tosin näistä pääsimme nauttimaan vasta loppuvuonna.

Kasvimaata laajennettiin ja paranneltiin.
Saimme jo aika mukavan sadon,
jonka korjasimme kuistin alla olevaan holvikellariin.
Pakko oli ollakin vähän omavarainen,
sillä olimme aika tiukoilla




 
Ryytimaa. Ruohosipulit kasvavat vieläkin samassa paikassa.


Aika hyvä sato amatööreille, tai mehän olimme jo puoliammattilaisia.


1979

Aloimme jo tottua omakotitaloelämään.
Remontoimme taloa sisällä itsellemme sopivammaksi.
Ulkona pääsimme tekemään jo muutakin kuin pelkkää hyötytarhaa.

Kaupunki tarjosi meille polttopuita myrskyn jälkeen.
Myyjä ei oikein osannut sanoa, missä tontin raja menee.
Näkyihän se rajapyykeistä. Istutimme rajalle maantien poskesta repimiämme kuusia.




Oi tuota aikaa nuoruuden...