torstai 27. huhtikuuta 2017

Kaarron vuosikymmenet: 1970-luku



Olemme viime aikoina skannailleet digimuotoon
valtavan määrän vanhoja kuvia, negoja ja dioja.
Laatikoiden pohjilta on löytynyt kuvia, jotka olivat jo unohtuneet,
negoja, joiden kuvia ei ollut koskaan kehitetty
ja dioja, joita ei ollut katseltu vuosikymmeniin.
Vanhoja muistoja palaa niiden myötä mieleen.

Olemme asuneet Kaarrossa jo yli neljä vuosikymmentä.
Tuli mieleen kerätä kuvia näiltä vuosikymmeniltä aikajärjestykseen
ja ihmetellä, mistä aloitimme ja mitä kaikkea
olemme puuhailleet täällä pihallamme. 


* * * * *

1976

Ostimme Kaarron tilan syksyllä 1976.
Ihastuimme Terijoelta vuonna 1921 siirrettyyn huvilaan heti,
vaikka tiesimme, että remontti veisi aikaa ja voimia.

Talo oli surkeassa kunnossa ja piha oli aivan hunnigolla.
Olimme nuoria. Ei pelottanut, vaikka meillä ei ollut juurikaan
kokemuksia talon kunnostamisesta eikä puutarhahommista.
Eikä rahaa.

Alkuvaiheistamme löytyy seikkaperäisiä kirjoituksia kotisivulta:





Ensimmäisenä talvena raivasimme sisätiloja asuttavaan kuntoon
  

1977

Keväällä lumien sulettua alkoi paljastua, miltä piha näytti.
Huhhuh!

Pihalla ollut luonnonlampi oli kuivunut
ja edelliset asukkaat olivat käyttäneet sitä kaatopaikkana-
Täytimme osan kuopasta ja tasoitimme alueelle nurmikon.

Raivasimme pihan perän ryteikköä ja perustimme kasvimaan.








Nurmikkoalue näytti meistä hienolta
Ensimmäiset hyötykasviviljelmät pihan perällä

Saimme sukulaisilta ja tuttavilta köyhäinapua puutarhan koristamiseksi.
Kun tuttu lavastaja näki tämän polun, hän sanoi, että sehän on Jugend-tyylinen kaari.
Penkki sai siitä nimensä, joka on käytössämme vieläkin.

Tulihan siitä nurmikko. Tuleva pihalampi oli vielä pelkkä kuoppa.
 

1978

Edellisen vuoden lopulla alueelle vahvistettiin asemakaava.
Kaarron tilasta tuli Helsingin kaupungin tontti numero se ja se.
Meille se tarkoitti paljon mukavuuksia, 
sillä pääsimme liittymään kaupungin vesi- ja viemäriverkkoon.
Tosin näistä pääsimme nauttimaan vasta loppuvuonna.

Kasvimaata laajennettiin ja paranneltiin.
Saimme jo aika mukavan sadon,
jonka korjasimme kuistin alla olevaan holvikellariin.
Pakko oli ollakin vähän omavarainen,
sillä olimme aika tiukoilla




 
Ryytimaa. Ruohosipulit kasvavat vieläkin samassa paikassa.


Aika hyvä sato amatööreille, tai mehän olimme jo puoliammattilaisia.


1979

Aloimme jo tottua omakotitaloelämään.
Remontoimme taloa sisällä itsellemme sopivammaksi.
Ulkona pääsimme tekemään jo muutakin kuin pelkkää hyötytarhaa.

Kaupunki tarjosi meille polttopuita myrskyn jälkeen.
Myyjä ei oikein osannut sanoa, missä tontin raja menee.
Näkyihän se rajapyykeistä. Istutimme rajalle maantien poskesta repimiämme kuusia.




Oi tuota aikaa nuoruuden...


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

April in Paris 1991



Olimme vuodesta 1971 lähtien viettäneet jo toistakymmentä kertaa
kesälomamme kiertelemällä koko perheen voimin kuukauden ajan 
vanhalla rättisitikallamme Manner-Euroopassa.
Joka reissulla kävimme tietenkin myös Pariisissa.

Vuonna 1991 lapset olivat jo kasvaneet isoiksi.
Päätimme lähteä toisen kerran Pariisiin hotellilomalle kahdestaan.
Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo 22 vuotta.

Valitsimme matkustusajaksi huhtikuun.
Olisikohan Vernon Duken jo 1930-luvulla säveltämällä ikivihreällä
April in Paris ollut ajankohtaan vaikutusta?
Sanat keksi E.Y. Harburg, joka ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.
Hän kuvitteli matkailumainoksia selattuaan,
minkälaista Pariisissa voisi olla keväällä:

April in Paris, chestnuts in blossom
Holiday tables under the trees
April in Paris, this is a feeling
No one can ever reprise
I never knew the charm of spring
Never met it face to face
I never new my heart could sing
Never missed a warm embrace

Till April in Paris
Whom can I run to
What have you done to my heart
Matkaa odotellessa ja perillä soi päässä
Count Basien vuonna 1956 levyttämä One more one -versio.
Sanat olivat tulleet tutuiksi Ella Fitzgeraldin ja monen muun laulamina.

1900-luvun loppupuolella kuvasin enimmäkseen dioja.
Ne ovat kuitenkin jääneet unholaan,
kun ei ole aikoihin ollut edes kunnon projektoria.

Viime aikoina olen selvitellyt vanhoja kuviamme
ja skannannut dioja, negoja ja paperivedoksia digimuotoon.
Monia kivoja jo unohtuneita muistoja on palannut mieleen
ja monia kuvia en tunnista ollenkaan omikseni.
Mutta ovathan ne.

Tässä tunnelmia Pariisin huhtikuusta 1991:

kajo

Kirsikkapuita ja muratteja Seinen rannalla Notre Damen luona



Square de l'Ile de France. Kevätaurinko lämmitti.

Quai d'Orléansilla Le Flore en L'Ilestä kaupungin parhaat jädet

Rue Monge


Ruokakauppa Rivolilta Bastillelle päin.


Boul' Mich

Katumuotia neljännesvuosisadan takaa

Halpakauppa Tatissa on aina ruuhkaa.
  

Luxembourgin puisto, jo silloin ehdoton suosikkipaikkamme.

Jardin des Plantesissa oli tulppaanien ja kirsikoiden aika





Palais de Chaillotin edustalla Jardins du Trocadéron suihkualtaat

Kurdien nälkälakko Kaarle Suuren patsaan juurella Notre Damen edustalla

Näissä oli tyyliä. Ja avoperä!

On tässäkin. Ja avokatto!
Entäs tämä? Ja kaappariovet!

Place de la Concorde ja deuche 
   
     
Louvren pyramidi oli vielä aika uusi                                                     Place des Vosges



Monet'n lummelampia l'Orangerien kellarissa

Mestarin viiltoja

Défensesta puuttuivat vielä hurjimmat rakennukset.

Pont d'Austerlitz

Calais'n porvarit Rodin-museon pihalla



Avenue des Champs Elysées

Rue Mouffetard

Cafe New York - yökerho, jossa olen soittanut jazzia kitaralla. Oikeasti!

Marrons grillées Clignancourtin kirpputorilla

Pappa Razzi kytiksellä

Vedette lipuu illan tullen Notre Damen ohi