Lumikunigattaret kukkivat Talvipuutarhassa

Käväistiin viime viikolla ohimennen katsomassa 

Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa Lumikuningattaria, 

jotka kukkivat tosi upeasti parasta aikaa. 

Vielä huomenna  sunnuntaina 17.3.2019 paikalla on

orkideayhdistyksen väkeä opastamassa.

Talvipuutarhassa tulee aina niin nostalginen olo 

ja muistuu mieleen vuosituhannen vaihteessa eläkkeelle jäänyt Aini Tähtinen.

 Hän ehti olla kolme vuosikymmentä puutarhan hyvänä hengettärenä. 

Aini otti kaikki kävijät iloisesti vastaan 

ja kertoi kasvien taustoista

ja antoi hoito-ohjeita.

Välillä hän saattoi napsasta tuoksupelargoniasta oksan 

ja antaa sen pistokkaaksi.

Olemme käyneet vuosikymmenien aikana Talvipuutarhassa lukemattomia kertoja

lasten, lastenlasten, vanhempien ja isovanhempien kanssa.

Talvipuutarha on aivan mainio retkikohde myös kahvihetkelle.
Monta konserttiakin olemme siellä olleet kuuntelemssa.
Kerran vietimme siellä ystäviemme häitä. 

Saima Harmaja -seuran tilaisuus

Joskus 1970-luvulla

Talvipuutarhassa käydessä tulee mieleen vieläkin vanhemmat muistot. 

Kävimme siellä usein jo 1950-luvun alussa, kun asuimme Kotkankadulla Alppilassa. 

Tämä kuva on otettu Talvipuutarhan edustalla vuonna 1952. 

Ulkoiluasuiset herrasmiehet odottelevat iloisina, 

että siipat tulisivat jo lopulta ulos rehuja nuuhkimasta

 Faija vasemmalla, meikä kurkkii takana.

Talvipuutarhan läheltä on vaikea saada parkkipaikkaa, 

kun Stadikaa korjaavat etelämaalaiset raksamiehet ovat vallanneet autoillaan 

Kuolemankurvasta Simmikselle johtavan tien. 

Samaan aikaan meidän kanssa paikalle tuli lappuliisat. 

Vilkaisin muutaman virolaisen auton parkkikiekkoja. Olivat ihan ok. 

Silti kaikille (paitsi meille) oli ilmestynyt sakkolaput ikkunaan, kun palasimme. 

Liisat olivat kuvanneet renkaiden asennot. 

Ei riitä, että käy pyöräyttämässä uuden ajan kiekkoon.

Saiman synttärit

Löysin Saima Harmajan runokirjan hyvin nuorena tyttönä 

hämäläisen pienen kirkonkylän kirjastosta. 

Hänen runonsa koskettivat minua syvästi jo ensi kerralla. 

Halusin lukea heti hänen kaikki runonsa. 

Ja luinkin, moneen, moneen kertaan. 

Pian osasin ulkoa kaikki hänen runonsa.

Sain kirjastosta luettavaksi myös Saima Harmajan päiväkirjoja. 

Niistä minulle selvisi hänen järkyttävä kohtalonsa.  

Itkin yksinäni, kun ajattelin, että hän oli kuollut jo 23-vuotiaana keuhkotautiin. 

Saima tuli minulle hyvin läheiseksi. 

En kuitenkaan samaistunut häneen, hän oli ikään kuin hyvä ystäväni.

Elämä on tuonut mukanaan paljon asioita, jotka ovat menneet Saiman edelle, 

mutta hän on jollain tavalla kulkenut mukanani nämä vuosikymmenet. 

Viime vuosina olemme käyneet joissakin Saima Harmaja –seuran tilaisuuksissa. 

Muutamana vuonna olemme värjötelleet Taiteiden yönä 

Haaksirikkoisten patsaan luona sateessa ja tuuulessa kuuntelemassa, 

kun seuran jäsenet ovat lukeneet päiväkirjaotteita otsalampun valossa. 

Yleisöä oli vain kourallinen.

Pari vuotta sitten tuli kuluneeksi sata vuotta Saiman syntymästä. 

Juhlavuonna olikin runsaasti tilaisuuksia, mieleenpainuvin Taiteiden yö Talvipuutarhassa, 

jossa kuunneltiin lattialla istuen päiväkirjaotteita ja Uinuva-yhtyeen esittämiä 

Saima Harmajan runoihin sävellettyjä jazzlauluja.

Saiman syntymäpäivänä 8.5.2015 seura järjesti jo 12. kerran 

hautausmaakävelyn Hietaniemen hautausmaalla. 

Kävelyn teemana oli ”Tämän runon haluaisin kuulla”.  

Väkeä oli tullut mukaan suuri joukko, yli sata henkilöä. 

Lauma vaelteli mainion oppaan, Leena Laakson mukana 

monen runoilijan haudalta toiselle. 

Pysähdyimme haudan ympärille kuuntelemaan 

ko. runoilijan runoa Hellevi Härkösen esittämänä. 

Jokainen muisteltu runoilija sai haudalleen ruusun.

Hietaniemen hautausmaalla
Saima Harmajan syntymäpävänä 8.5.2015

Päivi Istala, Leena-Maija Hurme, Leena Laakso ja Hellevi Härkönen

"Kotimatka pitkä lie, ei vastaantulijaa..."
Erna Tauron sävel tuli väistämättä mieleen runoa kuunnellessa.

Leenalla riitti mielenkiintoisia tarinoita kenestä vaan

Muualle haudattujen muistomerkillä muistelimme mm. Edith Södergrania

Saiman haudalla puhalsi kylmä viima mereltä

Hymy oli herkässä Uuno Kailaan Record-besiinin mainosrunoa kuunnellessa

Viimeisenä kohteena oli Olavi Paavolainen

Voiton päivänä hetki karjalaan jääneen isän muistolle

Taiteiden yö Talvipuutarhassa vuonna 2013

Petra Pälmä ja Nicolas Rehn

Uinuva-yhtye

Heta Keskinarkauksen antaumuksellista tulkintaa

  

Satavuotisnäyttely Päivälehden museossa vuonna 2013

 

Päivi I

Jenni H

Heta K

Hellevi H

 

Näyttelyn päätöstilaisuudessa 2.2.2014 julkistettiin yleisön parhaaksi valitsema 

Saima Harmajan runo. Se oli odotetusti "Rannalla".

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa

tulisit juuri nyt –

(17.3.1930)

Taiteiden yö Haaksirikkoisten patsaalla vuonna 2009

Saiman kotitalo