Pihatie on hiljainen

 

 

Hiljainen on pihatie,
Joka kerran sun naurustas raikui.
Hiljainen on pihatie,
Jolla ennen sun laulusi kaikui.
Se oli silloin, mutta nyt
 Ilmakin lienee kylmennyt.
 Pihatie on hiljainen,
Niin hiljainen.

 (Lämmin kiitos Puistolan suurelle pojalle Repelle)

 

 

Pakkasaamu jokirannassa

 

Aurinkoisena pakkasaamuna lokakuun lopulla

ihastelimme jokivarren kuulaita näkymiä.

 

Maa oli vielä huurussa kylmän yön jälkeen,

mutta aurinko lämmitti jo kirkkaalta taivaalta.

 

Matkalla näimme syksyn ensimmäisen tilhiparven,

jolle riitti pakkasenpuremia marjoja metsikön puissa.

 

 Vastarannan puut ja heinikot heijastuivat tyyneen veteen. 

Ihanaa, kun kodin lähellä on näin kaunis kävelyreitti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja vielä viimeisen ja ensimmäisen kuvan näkymät tänä aamuna: