Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kaupunki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. huhtikuuta 2022

Omaishoitajan päiväkirja



Jan Vapaavuori on ollut Olympiakomitean puheenjohtajana
viime päiviä näkyvästi esillä julkisuudessa vähemmän mairittelevassa valossa.
En ihmettele yhtään, sillä omien kokemusteni perusteella
Jan Vapaavuori on häikäilemätön pyrkyri,
joka ei kanna vastuuta tekemisistään eikä tekemättä jättämisistään.

Olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vapaavuoreen 6.2.2018. 
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti,
kun siellä hylättiin 2.2.2018 vaimolleni tehty omahoitotarvikemääräys
vaatimalla ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssia. 
Kyselin silloin päätöksen perusteluja sosiaali- ja terveystoimialasta
vastaavalta apulaispormestarilta Sanna Vesikansalta.
Lähetin kirjeestäni kopion myös Vapaavuorelle,
joten hän sai tiedon kaupungin laittomasta toiminnasta jo silloin. 

Kun asia ei edennyt lähetin Vapaavuorelle henkilökohtaisen kirjeen 28.5.2018.
Vetosin siinä voimakkaasti, että hän puuttuisi kaupungin laittomaan toimintaan, 
sillä hänhän vastaa virkavastuullaan koko kaupungin toiminnasta
ja nimenomaan myös siitä, että toiminta noudattaa kaikilta osin tarkalleen lakia. 
Vapaavuori ei noteerannut kirjettäni lainkaan.

Olen lähettänyt hänelle näiden neljän vuoden aikana useita samansisältöisiä kirjeitä,
mutta niillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta.
Vapaavuori on saanut vaatimuksia kaupungin laittomuuksien korjaamisesta
myös kaikilta ylimmiltä laillisuutta valvovilta viranomaisilta:
Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä,
Valviralta ja Helsingin hallinto-oikeudelta.
Vapaavuori ja Helsingin kaupungin johtajat ylipäätään ovat vähät
välittäneet valvontaviranomaisten lausunnoista tai vaatimuksista.
Vasta apulaisoikeusasiamiehen poikkeuksellisen rankka langettava
päätös 4.11.2021 sai aikaan muutosta kaupungin päättäjissä.


Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan
"Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Virkavastuupykälän 118 §:n mukaan
"Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa
virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön
lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi,
on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen
sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä
tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Helsingin kaupunki ei ole perustuslaista piitannut.
Erityisesti entinen ja nykyinen pormestari ovat suhtautuneet asiaan ylimielisesti,
mutta virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa, 
joten vielä on aikaa saattaa lainrikkojat vastuuseen.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa,
jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään,
on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun.
Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea,
miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten
ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti,
välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti.
Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa
ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon
ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 

Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies kirjoitti langettavassa päätöksessään 4.11.2021,
että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista
pyytää kantelijalta virhettä anteeksi.
En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista
olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi.
Oikea anteeksipyytäjä on Jan Vapaavuori, 
joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta.
Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. 

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä,
joilta on myös lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi
ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista.
Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä
koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 


Kun tämä touhu alkoi heti alkuunsa mennä ihan oudoksi,
aloin pitää tarkkaa päiväkirjaa, johon kirjasin kaikki tapahtumat
ja asiakirjat siltä osin kuin ne eivät ole salaisia.

Koko neljän vuoden päiväkirja on netissä osoitteessa

Käy lukemassa ja ihmettelemässä,
miten Helsingin herrat kohtelevat kaltoin ja ihmisarvoa alentaen
avutonta puolustuskyvytöntä vakavasti sairasta vanhusta
ja hänen väsynyttä omaishoitajaansa!

Mielellään voit jakaa linkkiä, sillä ihmisten on hyvä tietää,
mitä Helsingin byrokratian hämärissä kammioissa tapahtuu 
ja miten raukkoja pikkuhitlereitä päättäjämme ovat.
Oikeusvaltiossa kukaan ei saa joutua tällaista sietämään.

Rivien välistä varmaan selviää myös,
miksi Kaarron ruusutarha on päässyt nukahtamaan Ruususen uneen.

kajo






lauantai 16. maaliskuuta 2019

Lumikunigattaret kukkivat Talvipuutarhassa


Käväistiin viime viikolla ohimennen katsomassa 
Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa Lumikuningattaria, 
jotka kukkivat tosi upeasti parasta aikaa. 
Vielä huomenna  sunnuntaina 17.3.2019 paikalla on
orkideayhdistyksen väkeä opastamassa.

Talvipuutarhassa tulee aina niin nostalginen olo 
ja muistuu mieleen vuosituhannen vaihteessa eläkkeelle jäänyt Aini Tähtinen.
 Hän ehti olla kolme vuosikymmentä puutarhan hyvänä hengettärenä. 

Aini otti kaikki kävijät iloisesti vastaan 

ja kertoi kasvien taustoista
ja antoi hoito-ohjeita.
Välillä hän saattoi napsasta tuoksupelargoniasta oksan 
ja antaa sen pistokkaaksi.











Olemme käyneet vuosikymmenien aikana Talvipuutarhassa lukemattomia kertoja
lasten, lastenlasten, vanhempien ja isovanhempien kanssa.

Talvipuutarha on aivan mainio retkikohde myös kahvihetkelle.
Monta konserttiakin olemme siellä olleet kuuntelemssa.
Kerran vietimme siellä ystäviemme häitä. 

Saima Harmaja -seuran tilaisuus



Joskus 1970-luvulla

Talvipuutarhassa käydessä tulee mieleen vieläkin vanhemmat muistot. 
Kävimme siellä usein jo 1950-luvun alussa, kun asuimme Kotkankadulla Alppilassa. 
Tämä kuva on otettu Talvipuutarhan edustalla vuonna 1952. 
Ulkoiluasuiset herrasmiehet odottelevat iloisina, 
että siipat tulisivat jo lopulta ulos rehuja nuuhkimasta
 Faija vasemmalla, meikä kurkkii takana.

Talvipuutarhan läheltä on vaikea saada parkkipaikkaa, 
kun Stadikaa korjaavat etelämaalaiset raksamiehet ovat vallanneet autoillaan 
Kuolemankurvasta Simmikselle johtavan tien. 
Samaan aikaan meidän kanssa paikalle tuli lappuliisat. 
Vilkaisin muutaman virolaisen auton parkkikiekkoja. Olivat ihan ok. 
Silti kaikille (paitsi meille) oli ilmestynyt sakkolaput ikkunaan, kun palasimme. 
Liisat olivat kuvanneet renkaiden asennot. 
Ei riitä, että käy pyöräyttämässä uuden ajan kiekkoon.