Graham Thomas

 

Graham Thomas on englantilaisen David Austinin

vuonna 1983 jalostama englantilainen ruusu.

’Charles Austin’ x (’Iceberg’ x tuntemattoman englantilaisen ruusun siementaimi).

Korkeus meillä 100 cm, etelän mailla voidaan kasvattaa köynnösruusunakin.
Tuoksu voimakas ja miellyttävä.

Kukkii runsaasti suurin kukin heinäkuun alkupäivistä pakkasiin saakka.

Kauniinmuotoinen pensas, vankat vähäpiikkiset varret.

Koristeelliset kiiltävät lehdet.

 

Kärsii pahasti talvesta, mutta ei huolta: kasvaa täyteen mittaansa,
vaikka näyttäisi vielä kesäkuun alussa menetetyltä.

Täytyy vaan istuttaa syvään.

 

Vanhemmiten kukka aukeaa kokonaan ja väri vaalenee.
 

Jatkuvassa sateessa saattaa kalveta ja tulla punapilkulliseksi (2007).

Graham viihtyy hyvin naapurinsa Winchester Cathedralin monenväristen kukkien seassa.

Graham Stuart Thomas (1909-2003)
oli kiitetty ja runsaasti palkittu englantilainen ruusuguru.

Hän julkaisi monta ruusukirjaklassikkoa,
mutta oli myös maalari, valokuvaaja, runoilija ja muusikko.
Thomas vaikutti paljon siihen,
että vanhojen ruusujen harrastus lähti nousuun Brittein saarilla – ja muuallakin.
 

Ostettu vuonna 2003 Sofianlehdosta.
Börje Fri kehui Graham Thomasia myydessään,
että se on kautta aikojen paras keltainen ruusu.

Eipä juuri liioitellut.

Louise Odier

Louise Odier on ranskalaisen Margottinin 
vuonna 1851 jalostama bourbonruusu (bourbonica).

Korkeus 150 cm. Tuoksu taivaallinen.
Tuoksun takia tämän alun perin hankimmekin.
Monet pitävät Odierin odoria kaikkein ihanimpana.

Kukkii heinäkuun alkupäivistä syyskuuhun.
Kukka on kaunis, hyvin kerrottu. Roosan ja tumman roosan väliltä.
Vähän vivahdusta liilaan.

Nimetty kuuluisan pariisilaistanssijattaren mukaan.

Toisten tietojen mukaan nimi on annettu
pariisilaisen puutarhurin James Odierin tyttären tai vaimon mukaan.

Ensimmäinen Odier ostettiin Ilmelän ikikesästä vuonna 2001.
Se kasvaa korkeana pensaana yksikseen.

Toinen hommattiin Annalasta keväällä 2004.
Se on pysynyt matalana muiden ruusujen seassa.

Samana vuonna myöhään syksyllä tarttui heräteostoksena mukaan
Humuspekasta komea Louisen taimi.
Se sai paikan ruusuportissa Fritz Nobisin seurana.
Köynnöksenä se on kasvanut yli parimetriseksi.

 

Kaikki yksilöt ovat menestyneet hyvin ja selvinneet pohjolan talvistakin urheasti.
Talvivaurioita on kyllä tullut, joten se kaipaa keväällä saksia,
mutta Odier nousee nopeasti aina uudelleen.

Louise Odierin kukan muoto on lähellä täydellistä. Halkaisija on 6-7 cm eli keskisuuri.
En ole huomannut, että kukat kärsisivät sateesta.

Odier on monikäyttöinen ruusu, kun se pärjää
yksikseen, ryhmissä, seinällä, telineissä, puissa jne.