tiistai 18. kesäkuuta 2013

Aamusella kun herään

 
 
Puolen viiden aikaan aamulla auringon ensisäteet
tavoittavat vanhan koristeomenapuun oksat.
 
Tekee mieli lähteä kävelemään puutarhaan aamun hiljaisuudessa.
Vain mustarastaan iloinen lauluu kaikuu kirkkaana.
Ilma on raikas, ruoho vielä kosteaa ja tuoksuvaa.
 
Matka vie Méditerranéen viiniköynnösten alta
Giverny-käytävää pitkin puksipuiden kehystämään Sofierohon.
 
Sofiero on kokenut viime aikoina kasvojenkohotuksen.
Siitä tuli niin hieno, että Afroditékin halusi muuttaa sinne.
Arvoituksellisesta hymystä päätellen tuntuu viihtyvän uudessa kodissaan.
 
Afroditen ympärillä ovat nupuillaan monet ruusut.
Ainakin Carolina plena, Amaible Amie, Alain Blanchard, Axel Olsen,
Spong, Cardinal Richelieu, Zigeunerknabe, Celestial, Trier,
Mme Boll, Honorie de Brabant, Pierre de Ronsand.
 
On vielä liian aikaista herätä.
Matkalla takaisin unten maille voi vilkaista kultasadetta
ja nuuhkaista caprifoliumin tuoksua...
 
 
 





 


 

5 kommenttia:

  1. Levollisia aamuisia kuvia. Todella tuonne olisi mukava mennä aamukävelylle.
    Hyvää Juannusta!

    VastaaPoista
  2. Tule aamuhun hymyilevään tule tuoksuhun kukkien... Kesäaamut ovat upeita, kannattaa herätä varhain.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, taattua fiilistä, kuten aina.

    VastaaPoista
  4. Hyppelin tänne blogista toiseen ja jouduin oikein siristämään silmiäni; eka kuvasi on kuin Monet'n maalaus. Mikä ihana puutarha! Tulen toistekin kylään :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanista kommenteistanne!
    Lämmittää.

    VastaaPoista