Lupasin palata siihen, miksi juuri Pariisi on
suosikkikaupunkini.
Olen jo niin kauan rakastanut Pariisia, että en tarkkaan
muista, mitkä olivat ensioireet. Siitä on kuitenkin kauan.
Hämäläisestä
kirkonkylästä katsottuna Pariisi tuntui kaukaiselta tavoittamattomalta
haaveelta,
mutta salainen toive sinne pääsystä kyti mielessä.
Nuorta tyttöä viehätti ranskalaisuus ja
etenkin Pariisi, josta tietoja sai
lähinnä kirjoista ja lehdistä ja radiosta.
Satu Waltarin Kahvila Mabillonin
luin jo varhain ja useita kertoja.
Kiinnostus eksistentialisteihin heräsi.
Ahmin St Germainin tunnelmia ja ne saivat
mielikuvituksen laukkaamaan.
Ensimmäisen matkamme Pariisiin teimme junalla vuonna 1969.
Sen muistan hyvin, palaan vieläkin usein ajatuksissani eksoottisen pitkän junamatkan tunnelmiin.
Jopa vaunuosastomme henkilöt palaavat mieliin.
Matkaan sisältyi paljon
jännitystä, odotusta ja toiveita.
Vatsassani möyri silloin nuorin tyttäremme,
joka aika ajoin antoi merkkejä olemassaolostaan.
Konkreettisimmin Montparnassen
metroaseman portailla, kun saavuimme ensimmäistä kertaa maan kamaralle: laatta
lensi.
Tervetuloa Pariisiin!
Grand Hotel du Parcin vavahduttavin muisto on yhä käytävän
päässä
yhteisessä käytössä ollut kyykkyvessa, jollaisesta olimme vaan kuulleet
huhupuheita.
Miellyttävämmistä muistoista tulee mieleen kansallispäivän vietto ja
piknikit Bois de Boulogneen.
Armstrong kävi samoina päivinä kuussa, mutta ei se
nuorta paria hetkauttanut. Pariisin ote
matkalaisiin oli tiukka.
Teimme 1970-luvun alussa vuosittain viiden viikon matkoja
Pariisiin
vanhalla rättisitikallamme, Le Joujou du Pauvrella.
Työt loppuivat loman
alkaessa perjantaina kello 16 ja laiva lähti Tukholmaan kello 18. Jo seuraavana aamuna vapauden tunne oli
ihanaa, pääsimme heti irti arjesta. Ei
ollut kännyköitä, eikä navigaattoreita.
Mukana oli kaikki tarvittava: teltta,
makuupussit, keitin, niksnaks-pöytä, astiat
ja hillitön määrä varaosia ja
työkaluja, sillä sätkää piti matkan aikana parsia moneen kertaan.
E4 oli auki
maailman ääriin, saatoimme ajaa minne halusimme. Ratti kääntyi kuitenkin aina Pariisia kohti.
Matka Ruotsin, Tanskan ja Saksan liittotasavallan läpi oli
pitkä ja mutkainen.
Joskus menimme Puolan ja DDR:n kautta.
Kotinamme Pariisissa oli näillä matkoilla
aina Bois de Boulognen campingalue,
joka kävi hyvin tutuksi. Sinne piti mennä jo aamuyöstä jonottamaan,
jotta sai paikan.
Tunnelma oli todella kansainvälinen ja leireilijöiden kesken
vallitsi ystävällinen ja auttava mieli.
Tytöt olivat silloin vielä pieniä ja matkasivat tyytyväisinä
sätkän takapenkillä.
Heilläkin oli suuri hinku päästä Pariisiin yhä uudestaan.
Kun suunnittelimme paluureittiä ystävien luota Balatonilta kotiin,
oli takapenkkiläisille
ainoa vaihtoehto ajaa rakkaan Pariisin kautta.
Niin sitten tietysti teimmekin.
Kun aloimme tehdä lentomatkoja, yövyimme tietysti
hotelleissa.
Ensin valmismatkoihin kuuluvissa hotelleissa, sitten omatoimisesti
netistä varaten.
Matkatoimistojen hotellit
olivat yleensä turistien suosimilla alueilla,
me hakeuduimme mieluiten vasemmalle
rannalle.
Legendaarisista oppaista tulee
vieläkin mieleen Leila Lintula, joka osasi Pariisin läpikotaisin
ja järjesti
suhteillaan pääsyn moneen uskomattomaan paikkaan,
mm. kunnialegioonan riveihin
Riemukaaren alle tuntemattoman sotilaan haudalle.
Viime vuosina olemme vuokranneet oleskelumme ajaksi asunnon
netin kautta.
Kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.
Asuntojen
varustuksiin kuuluvat kaikki tarvittavat aparaatit, välineet, tarvikkeet ja sen semmoiset.
Voimme leikkiä elävämme
oikeata pariisilaiselämää,
käydä ruokakaupoissa, valmistaa itse ruoat ja
soluttautua paikalliseen ihmisvilinään.
Pariisi on kaunis, rauhallinen, sivistynyt ja erityisen kohtelias.
Jos vaikka vähäsenkin tai melkein hipaisee toista, kuuluu heti pardon.
Kaikki bonjourit,
s’ill vous plaîtit ja mercit tulevat luontevasti jokapäiväisessä
kanssakäymisessä.
Suomen tosson ja mtäh tuntuvat moukkamaisen töykeiltä.
Pariisi on erityisesti kulttuurikaupunki, jossa on tavattoman paljon
katsottavaa
sekä museoissa että gallerioissa.
Monumentteja riittää joka
päivälle pitkänkin oleskelun ajaksi.
Kaupungin puistot ovat rauhallisia hyvin hoidettuja ja
viihtyisiä.
Puutarhaharrastajina ne kiinnostavat meitä erityisesti.
Ja onhan Pariisissa
aivan mainiota rosariota, kuten Bagatelle ja Roseraie del’Haÿ.
Ranskalaisesta kulinarismia on kai turha korostaa, kaikki
sen tuntevat.
Vaikeuksia ruokapaikan valinnassa tuottaa valintamahdollisuuksien
runsaus.
Etenkin kun joka reissulla on käytävä aina Chartierissa ja Léonissa,
jossa saa mainioita simpukoita.
Liikkuminen Pariisissa on helppoa ja halpaa.
Metrolla pääsee
nopeasti vaikka kaupungin toiselle laidalle
ja jokainen matka on näytelmä
sinänsä. Ihmisvilinässä sattuu ja tapahtuu aina.
Bussikyyti on hitaampaa, mutta
kaupunkia näkee enemmän.
Parhaiten Pariisissa silti liikkuu kävellen.
Flaneeraus on halpa tapa herkutella.
Ostosten teko on helppoa.
Vaikka kaupungille on ilmestynyt
yhä enemmän itsepalvelumyymälöitä,
jäljellä on vielä paljon palvelevia
pikkukivijalkamyymälöitä.
Deux baquettes, s’ill vous plaît, madam!
Pariisi on tullut vuosien varrella tutuksi, mutta aina löytyy
jotain uutta nähtävää ja koettavaa.
Toisaalta ne tutuimmat paikat on koluttava
joka matkalla aina uudestaan ja uudestaan.
Muistot kiehtovat. Ja niitä tulee koko ajan lisää.
